Minkälaiset vanhemmat kaatavat rahahuolensa lasten, jopa pienten lasten, niskaan?

Omassa lapsuudessa vanhemmat riiteli koko ajan rahasta ja valitteli sen vähyyttä. Lainaa oli valtavasti, mutta oli myös omaisuutta, matkustimme ym. Mulle jäi noista puheista sellainen kammo etten ole uskaltanut ostaa edes omistusasuntoa ja olen nyt 40v. Sisarukseni ei ottaneet puheita itseensä mutta olen aina ollut heitä herkempi. Näin vain sen että velka teki vanhemmistani onnettomia ja pakotti olemaan yhdessä. Onneksi lopulta erosivat, mutta mietin myös että ihan kakaroita olivat eikä he tajunneet mitä lasten kuullen puhutaan ja mitä ei. Myös seksistä puhuivat meille jo kun olimme 5v. Ei siis mitään valistusta vaan kertoilivat omasta seksielämästään.. En vieläkään halua kummankaan kanssa puhua seksistä, koska mielestäni niin ei kuulu vanhemman ja lapsen keskenään tehdä että vertailee jotain kumppaneita tai seksikertoja tai sitä tuntuuko karvojen kanssa vai ilman paremmalta. 

Toisaalta jos rahaa ei oikeasti ole sen voi sanoa lapselle. Että kaikkea ei voi kaupasta ostaa ja että elämän eteen pitää tehdä töitä. Että ei mitään hätää mutta nyt on näin että tätä lelua ei voi ostaa. Talouspuhetta olisi terveellistä tuoda lapselle sekä että hän voisi säästää omaa rahaa ja käyttää kuten haluaa. 

Tämä on vähän kinkkinen juttu, koska lastenkin on hyvä oppia ymmärtämään, että kaikki maksaa eikä kaikilla ole saman verran rahaa käytettävissä. Asumme alueella, jossa on paljon varakkaita ja erittäin varakkaita ihmisiä. Lasten luokkakaverit käyvät perheineen usein ulkomaan lomilla, on mökit Levillä ja pihassa useira autoja, lapsilla mopoautot tai mönkijät. Olen usein kuullut kysymyksen miksi ei voi saada jotain, miksi me ei tehdä asioita xyz. Kyllä minä kerron ihan avoimesti, että meidän taloudellinen tilanne ei ole sellainen, että se olisi mahdollista. Meidän perheessä on esim.useampi lemmikki, jotka ovat lapsille rakkaita. Yhden koiran hoitoihin meni ulkomaan matkan verran rahaa. Näihin menoihon on myös varauduttava ja oltava puskuria. Ollaan myös puhuttu siitä, että talo, jossa nyt asumme on tuloihin nähden kallis ja jos muutettaisiin niin muihin kivoihin juttuihin voisi jäädä enemmän rahaa. Peruselämään liittyvistä asioista, kuten ruoka, asuminen ja vaatteet, ei lasten tarvitse huolehtia. Paitsi teinin kanssa kyllä keskustellaan myös vaatteiden hinnasta.

Oman lapsen kavereissa on näitä, jotka puhuvat hirveästi rahasta ja sen vähyydestä ja huolehtivat vanhempien raha-asiosta yms. Nyt lapsi on 3. Luokalla ja tämä vain lisääntyy mutta alkoi jo viskarissa. 

Rahan arvo on hyvä ymmärtää mutta ei pitäisi altistaa lasta liikaa vanhempien talouhuolille yms.

Paras on kertoa että rahat eivät kaikkeen riitä. Sanottu on vaikka itkupotkuraivarin uhalla.

Sen takii monella suomalaisella on niin negatiivinen kuva rahasta koska se on aina näyttäytyny negatiivisena asiana normaalin tallaajan arjessa. Se on totta että lapsien tehtävä ei ole kuunnella sitä itkemistä miten kohta sammuu sähköt ja miten ei ole rahaa ruokaan jne, varsinkaan silloin kun tollaset asiat oikeasti ratkeaisi ihan vaan sillä että vanhempi oppisi käyttämään sitä rahaa ja budjetoimaan oikein. Kumminkin ihan työssäkäviä vanhempia yleensä. Ruokaostokset lapsiperheessä on sellanen mistä saa säästettyä monta sataa kun oikeasti suunnittelee ja ostaa budjetilla ne ruoat, eikä niin että menee joka ilta kauppaan ja maksaa 200e kaikesta turhasta paskasta mitä ei oikeasti tarvis. Jokainen voi itse miettiä että kumpi sille lapselle on parempi, se että sillä on sähköä ja lämpöä talvella ja normaali ruoka naaman edessä, vai se että sillä on jääkaappi täynnä vanuttakaita ja eineksiä mitä se syö pimeässä kylmissään.