Onko suomalainen kasvatus jotenkin huumorintajutonta

Haittaakse?

ymmärrän mitä ap tarkottaa..



monet aikuiset vaikuttaa ainakin ulospäin tosi tiukkapipoilta tai tosikoilta.



lapsenmielisyys ei mun mielestä oo yhtään pahaks kun on lasten kanssa tekemisissä enemmän.



vaikka jotkut esim pikkukakkosen tädit menee ehkä joskus jo vähän överiks

itse tunnen olevani jotenkin erilainen, enkä ole aina tiennyt miksi. Meillä pidetään hauskaa lasten kanssa, kaikki ei ole niin turhan tarkkaa, lapset saavat aika vapaasti toteuttaa itseään. Sen ei tarvitse tarkoittaa kurin puutetta, minua ei vaan haittaa yhtään sotkut tai satunnaiset aikataulumuutokset, jne.



En osaa oikein edes selittää tätä, mutta minäkin ihmettelen miten kaikesta saadaan lasten kanssa sellaista nipottamista, ja ihmeellistä vääntöä koko ajan jostain pikkuasioista. Ihan kuin kaikki olisi jotenkin niin hirveän hankalaa koko ajan!?

itse tunnen olevani jotenkin erilainen, enkä ole aina tiennyt miksi. Meillä pidetään hauskaa lasten kanssa, kaikki ei ole niin turhan tarkkaa, lapset saavat aika vapaasti toteuttaa itseään. Sen ei tarvitse tarkoittaa kurin puutetta, minua ei vaan haittaa yhtään sotkut tai satunnaiset aikataulumuutokset, jne.

En osaa oikein edes selittää tätä, mutta minäkin ihmettelen miten kaikesta saadaan lasten kanssa sellaista nipottamista, ja ihmeellistä vääntöä koko ajan jostain pikkuasioista. Ihan kuin kaikki olisi jotenkin niin hirveän hankalaa koko ajan!?

olen melko samanlainen kanssasi :)

lasten kanssa tulee paremmin juttuun kun heittäytyy itse mukaan eikä ole niin "aikuinen" eli tylsä :P

Että ilo on poissa siitä lasten kanssa olemisesta. Ja niin on joka päivä, eikä kyse ole huonosta päivästä. Vaan siitä, kun 1-2v lastenkin nauruun vastataan tyrmistyksellä siitä, että laps ei ota aikuista tosissaan, vaan kehtaa nauraa...

Normaalisti ollaan tosi tiukkapipoisia. Aikuiset ovat järkyttäviä tosikoita, ja varsinkin naiset ovat aivan sairaalloisia sääntönarkomaaneja. Keskimääräisessä suomalaisessa organisaatiossa on hätätila päällä ja naiset paniikisssa, jos johonkin juttuun ei ole valmista sääntöä, tai jos sääntöä ei ole noudatettu.



Sitten nämä samat ihmiset menevät perjantai-iltana juomaan alkoholia, ja nussivat ensimmäisen vastaantulijan kanssa (pettäen mahdollista kumppaniaankin, kusevat porttikonkiin ja haistattelevat taksikuskille.

Normaalisti ollaan tosi tiukkapipoisia. Aikuiset ovat järkyttäviä tosikoita, ja varsinkin naiset ovat aivan sairaalloisia sääntönarkomaaneja. Keskimääräisessä suomalaisessa organisaatiossa on hätätila päällä ja naiset paniikisssa, jos johonkin juttuun ei ole valmista sääntöä, tai jos sääntöä ei ole noudatettu.

Sitten nämä samat ihmiset menevät perjantai-iltana juomaan alkoholia, ja nussivat ensimmäisen vastaantulijan kanssa (pettäen mahdollista kumppaniaankin, kusevat porttikonkiin ja haistattelevat taksikuskille.

Naisten vikahan kaikki...huoh

Normaalisti ollaan tosi tiukkapipoisia. Aikuiset ovat järkyttäviä tosikoita, ja varsinkin naiset ovat aivan sairaalloisia sääntönarkomaaneja. Keskimääräisessä suomalaisessa organisaatiossa on hätätila päällä ja naiset paniikisssa, jos johonkin juttuun ei ole valmista sääntöä, tai jos sääntöä ei ole noudatettu.

Sitten nämä samat ihmiset menevät perjantai-iltana juomaan alkoholia, ja nussivat ensimmäisen vastaantulijan kanssa (pettäen mahdollista kumppaniaankin, kusevat porttikonkiin ja haistattelevat taksikuskille.

aika asiaa, tosin toi perjantai juopottelu ei ehkä koske ihan kaikkia, varmaan jotkut kuitenkin tekee sitäkin..

mutta liian "sääntönarkomaaneja on kyllä liian monet. Itsekin joskus mutta yritän aina päästä siitä tavasta eroon. Se voi johtua aika paljon yhteiskunnan asettamista vaatimuksista että ollaan niin sääntönarkomaaneja. Neuvolassa jo siitä jauhetaan että miten sitä ja tätä pitää olla ym. niin varmaan moni äiti haluaa tai yrittää miellyttää yhteiskunnan normeja.

Fanaattinen musta-valkoajattelu on voimissaan. Ikävintä on, että täysin vieraat ihmiset säälittelevät ja panikoivat toistensa lapsista, tuo ei tee/ajattele niin kuin minä = lapsiparat, nyyh!

Fanaattinen musta-valkoajattelu on voimissaan. Ikävintä on, että täysin vieraat ihmiset säälittelevät ja panikoivat toistensa lapsista, tuo ei tee/ajattele niin kuin minä = lapsiparat, nyyh!

pitäis ymmärtää että ihmisiä on niin monenlaisia. Ja yhtä oikeaa tapaa toimia ei varmasti ole. Asiat voi tehdä monella eri tapaa mutta kuitenkin niin että on lapselle hyväksi.

Se on sitä oman egon pönkittämistä kun arvostellaan muiden toimintatapoja, eli luultavasti monella taustalla huono itsetunto ja huono arvostus omasta osaamisesta ja sen riittävyydestä..

Usein vihaiset ja äreät vanhemmat kotona tiuskii ja ovat vähäpuheisia!



Itse pidin visusti huolen ettei meillä ollut sellaista! Onneksi pidin!

itse tunnen olevani jotenkin erilainen, enkä ole aina tiennyt miksi. Meillä pidetään hauskaa lasten kanssa, kaikki ei ole niin turhan tarkkaa, lapset saavat aika vapaasti toteuttaa itseään. Sen ei tarvitse tarkoittaa kurin puutetta, minua ei vaan haittaa yhtään sotkut tai satunnaiset aikataulumuutokset, jne.

En osaa oikein edes selittää tätä, mutta minäkin ihmettelen miten kaikesta saadaan lasten kanssa sellaista nipottamista, ja ihmeellistä vääntöä koko ajan jostain pikkuasioista. Ihan kuin kaikki olisi jotenkin niin hirveän hankalaa koko ajan!?

Tunnistin itseni tästä. Musta on surkeaa katsella sitä ankeaa suorittamista, kun kaikki täytyy tehdä "oikein" tai muuten pullistuu suoni ulos otsasta. Kuriakin voi pitää monella tapaa.

Ja tosikkomaista? Mikä on sinun mielipiteesi?

jotkut vanhemmat ovat.

Elävästi muistan aikoinaan täältä keskustelun, jossa tuomittiin ihan yksiselitteisen mustavalkoisesti ja yksisilmäisesti 6-vuotiaan nukkumaanmenoaika, kun se oli klo 22.

Se vaan oli väärin.

Tero

ihmettelin näitä vanhempia, jotka pelkäsivät koko ajan sitä miten heidän taaperonsa reagoi muutoksiin. Ei me voida tulla kun Pekka saattaa hermostua kun on sen päiväuniaika tai ei meidän Maikki ole tottunut syömään muuta kuin purkkiruokaa. Hei maailma on suuri paikka ja siellä tapahtuu kaikenlaista, rennommalla otteella varustaa lapsensa paremmin ympäröivään todellisuuteen, kaikki ei kuitenkaan tule koko elämää pyörimään just niin prikulleen.

Meillä on kaikki välillä vinksin vonksin, mutta huumoria riittää, sama on toiminut myös töissä.

olen törmännyt aika paljon samaan kuin koiran kasvatuksessa. Eli jos teillä ei ole samat säännöt kuin meillä, teillä ei ole kuria. Mutta mielestäni ei ole oleellista saavatko lapset/koirat hyppiä keittiön pöydällä. Oleellista on se, noudatetaanko niitä käskyjä jotka_on_annettu.



Voidaan varmaan olla samaa mieltä muutamista asioista, jotka ihan yhteiskunnan kannalta olisi hyvä olla joka lapsella hallussa (kuten "ei lyödä").



Kuitenkin todella paljon on sellaista, joka jää mielestäni perheen "oman maun mukaan" harkittavaksi. Jos äidistäkin on kiva hyppiä sängyllä, niin miksi hän sen kieltäisi? Siksi kun niin "kuuluu" tehdä, koska muuten lapset on huonosti kasvatettu? Mielestäni riittää, että lapset osaavat lopettaa pyydettäessä, ja tietävät ettei toisten sänkyihin mennä ilman lupaa hyppimään.



Olen aiheuttanut lähipiirissäni paheksuntaa mm. siksi, että annan lasten kotona syödä sormin jos on sellaista ruokaa, että se on helpointa. Kaikki osaavat käyttää aterimia, ei ole siitä kiinni. Minusta aivan älytöntä!

Olen aiheuttanut lähipiirissäni paheksuntaa mm. siksi, että annan lasten kotona syödä sormin jos on sellaista ruokaa, että se on helpointa. Kaikki osaavat käyttää aterimia, ei ole siitä kiinni. Minusta aivan älytöntä!

Niinpä, jos on puhtaat kätöset niin ihannhyvin voi syödä käsinkin. Minusta pizza maistuu parhaalta käsin syötynä,neli ainakin kotona syön sitä käsin...!

Ollaan me suomalaiset melko tiukkisia, mutta toisaalta on meissä hyvätkin puolensa kasvattajina. Olemme luotettavia, eli lapselle ei pääsääntöisesti valehdella eikä lupailla tyhjiä. Olen kuullut että esim. Turkissa lapsille luvataan kaikkea ja sitten ei pidetä lupauksia. Sanotaan vain jotain että lopettaa itkemisen.

Ja tosikkomaista? Mikä on sinun mielipiteesi?

jotkut vanhemmat ovat.

Elävästi muistan aikoinaan täältä keskustelun, jossa tuomittiin ihan yksiselitteisen mustavalkoisesti ja yksisilmäisesti 6-vuotiaan nukkumaanmenoaika, kun se oli klo 22.

Se vaan oli väärin.

Tero

Miksi noin myöhäinen nukkumaanmenoaika?

Suomessa ollaan tosi kireitä ja ahdistavia. Täällä on hyvin vaikea olla onnellinen. Kateellisia ja pahaa puhuvia ja pahantekijöitä riittää vaikka kuinka pienellä yrittäisi tulla toimeen ja elää vaatimattomasti.

Mietin tässä, että onko se jotain hallinnan tarvetta (jatkuva nipottaminen, huomauttelu, nariseva ohjeistaminen ja voivottelu, eieieieiei jne), jota ei osata rajoittaa vaan ulotetaan ihan kaikkeen toimintaan?



Meillä ollaan aika tarkkoja tietyistä asioista liittyen vaikka ruokailuun, nukkumaamenoon ja puhtauteen, mutta siinä välillä lapset saavat olla aika "rauhassa". Ei minulla ole tarvetta olla koko ajan kyttäämässä ja vahtimassa että kaikki tehdään siten kuin minä haluan.



Kolme lastani ovat aika pieniä vielä, mutta jokaista on kehuttu erityisen mielikuvituksellisiksi ja idearikkaiksi. Ehkä muitakin, ja ehkä on vain kohteliaisuutta, mutta kivalta se silti tuntuu.



Terv. se joka tunsi olevansa erilainen, ja ihmetteli miten niin monien elämä on koko ajan niin tarkkaa ja hankalaa :)