Olen uupunut - milloin vuoroviikkosysteemistä yleensä luovutaan?
Hei. Olen elänyt uusiperhearkea mieheni ja hänen lapsensa kanssa nyt 7 vuotta. Lapsi eli nykyisin nuori on meillä vuoroviikoin (viikko-viikko-systeemillä). Olen itse lapseton.
Nyt olen päässyt pisteeseen, jossa olen aivan uupunut tähän arkeen ja jatkuvaan rytmin muutokseen. Tuntuu, että tähän ei vain totu. En enää jaksaisi lapsiviikkojen tuomaa hulinaa ja oman tilan menetystä, vaikka poika onkin jo kasvanut ja itsenäistynyt. Lisäksi olemme muuttaneet maalle, joten arki on aikamoista ajelua kavereiden ja koulukyytien takia.
Kaipaisin kokemuksia erityisesti muilta uusiperheellisiltä: Missä vaiheessa teillä on luovuttu vuoroviikkosysteemistä? Onko teillä arki muuttunut lapsen kasvaessa (esim. teini-iässä) niin, että hän asuu enemmän vain toisessa kodissa? Miten otitte asian puheeksi puolison kanssa?
Kiitos.
Kommentit (6)
Ajattelen asiassa myös nuorta. Vuoroviikkoelämä on rankkaa, mikä korostuu nyt teini-iässä kun kaverit on vain toisessa paikassa.
Ap
Eiköhän se tule silloin, kun lapsi itse haluaa muutosta.
Se lapsi on mukana täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Valintoja, valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Se lapsi on mukana täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Valintoja, valintoja.
No ehkä käy kylässä, mutta eikö täysikäinen yleensä muuta pois kotoa?
Odottaisin, että mahdollinen toive asua vain toisen vanhemmat luona tulee teiniltä itseltään. Muussa tapauksessa teini tuntee todennäköisesti, että toinen vanhemmista ei välitä hänestä. Mitä on teini haluaa muuttaa teille kokoaikaisesti? Varmasti raskasta, jos ei ole tottunut hulinaan, mutta olet kuitenkin tietoisesti valinnut kumppanin, jolla on lapsi, joten lapsen vuoksi olisi tärkeää olla siirtämättä ärsyyntymistä häneen.
Mun kaveripiirissä lapset jo pitkälti yli 20 v ja silti noudatetaan viikko viikko ja pyhät jaetaan edelleen niiden tuoman sattuman mukaan. Eli olen ymmärtänyt ettei muutosta tule välttämättä ikinä. Paitsi tietty kun lapsi muuttaa omaan kotiin mut kai pyhät jaetaan sitten silti...