Mitä kerron lapsille kuolemasta?

Voimia teille muillekin läheisensä menettäneille!



Tälläisten asioiden kertominen lapselle ei ole koskaan helppoa. Päätin, etten lähde valehtelemaan, mutta koko totuuttakaan en todellakaan kerro. Tuo tapaus oli kotikaupungissani jonkin aikaa pinnalla, eli aika moni tietänee. Haluaisin itse kuitenkin kuolintavasta kertoa, ennenkuin joku muu tekee sen hoitopäivän aikana tai mahdollisesti vasta koulussa.



Taivaankodista joku mainitsi. En ole varma uskonko itse siihen että todella "oli äitini vuoro lähteä", kuolla noin. tai olen varma, en usko!



Taivaankoti on ajatuksena ihana ja jotain tämän suuntaista enkeleistä varmasti yritän, mutta miten lapselle perustelaan, että nyt oli mummosi vuoro sinne lähteä? Tai miten pidetään perusturvallisuus ja tunne hyvästä maailmasta hengissä, kun tälläistä voi tapahtua? Ja sitten lapsi kysyy voiko esim. mulle tai isälle käydä niin, että tulee meidän vuoro lähteä Taivaankotiin?

Pikkulapset saattaa vaan pelätä että heillekin käy noin, eikä sillä totuuden kertomisella mitään voita. Sanot vaan, että vanhana ihmiset kuolee, vanhenpana sanot lapsille miten juttu menikään, jos tulee puheeksi.

mutta tässä asiassa en.

Olen kertonut lapsille, että ihminen kuolee, kun sydän ei jaksa enää toimia. Ja se on saanut riittää kaikissa tilanteissa.

En varmaan lähtisi kertomaan, että joku TAPPOI jonkun, lapsen kysymyksistä ei tulisi loppua ollenkaan. Ja se, miten epävarmana lapsi maailman sen jälkeen kokisi! (Se on epävarmaa, tiedän, mutta lapsen ei tarvitse kaikkea tietää)

Aikuisen on turvattava lapselle turvallinen lapsuus.

Lapset on fiksuja ja tajuaa kyllä jos jonkin asian ympärillä on jotain omituista. Äitini veli teki itsemurhan ollessani alakouluikäinen ja se salattiin; kerrottiin vaan että x kuoli ja jos jotaoin kysyi; kysymys vaiennettiin ja asiasta ei koskaan, ikinä puhuttu. Vasta teini-ikäisenä sain vastauksen suoraan kysymykseen että tekisi itsemurhan; vielä tänäänkään en tiedä asiasta juuri sen enempää.



Ja se salailu vaikutti aivan kaikkeen perheessämme; mistään vaikeasta ei voi puhua eikä kuolemasta koskaan. En todellakaan suosittele.



Miten olisi jos menisit yhdessä lapsen kanssa terapeutin luo juttelemaan tai itse menisit; sitä kautta voisit saada parhaat neuvot miten asian voit kertoa omalle lapsellesi hänen ikäkauttaan vastaavalla tavalla

Meillä on nyt 4,5-vuotiaalla menossa kuolema-pohdiskelut. Ja ihan on ollut tyytyväinen vastaukseen, että "kaikki kuolee joskus" tai "vanhat kuolee ja vauvoja syntyy, silleen se menee".

Vastailen vain kysymyksiin, en ala selittäään sen enempiä. Pohdinnat on enempi tasolla "mitä ne kuolleet siellä haudassa tekee". Paras taisi olla "miksei kukaan ole vielä haudannut mummoa?" "No, kun se elää vielä vaikka onkin dementoitunut :)



Ap:n tapauksessa en lähtisi tyrkyttämään tietoa ainakaan ennen kouluikää. Ja selityksenä sitten se ettei kaikki ihmiset ole mukavia. Täytyyhän sitä muutenkin kaikista namusedistä jo koulunsa alottavaa valistaa, joten samaan sarjaan sitten mummontappajat. Jokainen keskustelu täytyy sitten päättää niin, että lapselle jää rauhallinen/turvallien olo. Vaikeahan se on sitä yleisfraasia "ei meille mitään käy" käyttää, kun on noin läheltä liipannut.

Meillä on nyt 3 isovanhemmalla toinen jalka haudassa, joten itsekinn näitä lapselle kertomisia olen pohtinut.

Valehtele! Sano että mummi oli auto-onnettomuudessa. Kerrot sitten vanhempana niille totuuden.

Eikö lapset "mene rikki", jos kerron miten mummolle kävi? Miten voi muka nätisti sanoa et joku vaan teki mummolle niin vai miten voi ohittaa kuoleman syyn kyselyikäisiltä?



Onko joku alan ammattilainen linjoilla tai mitä te muut olette sanoneet?

että toinen ihminen teki pahaa ja tappoi papan. Tämän olen kertonut varmaan alle kouluikäiselle.

Kiitti vastauksesta 2 :)



Mulle itselleni asian käsittely on ollut jo sen verran vaikeaa, että tuntuisi pahalta keksiä äidin kuoleman ympärille enää mitään ylimääräistä. Mutta totuutta en kokonaisuudessa tietenkään voi kertoa. Vaikeaa on.



Mutta jos ottaa esim. tuon auto-onnettomuuden, tulee kysymys: "Ajoiko mummo liian kovaa? Noudattiko liikennesääntöjä? Tai kuka siihen törmäsi? Vietiinkö mummo sairaalaan? Miksei lääkäri pelastanut mummoa? Minkä värinen auto mummolla oli?" Jne. Eli valhe johtaa valheeseen.

Kiitos, kun vastasit, (olikohan nro4?)..



Tossa totuuden kertomisessa mietityttää myös se, miten tarhassa tätä asiaa sitten lapset eteenpäin kertoisivat ja kaikille jne eli olisi koko ajan kasvottain tapahtuneen kanssa tai jonkinlainen 'leimaaminen'.. Ehkä tämäkin asia ratkeaa joskus itsestään..

ollut todella luonnollista ja helppoa kertoa, että jokainen lähtee joskus ja tällä kertaa oli mummin vuoro mennä. Meillä puhutaan Taivaankodista, joka on iloinen asia, joten kuolema ei tunnu lapsesta pelottavalta. Se on siirtyminen toiseen ihanaan paikkaan, jossa jälleen kerran tavataan. Kun kerroin hänelle itku omassa silmässäni että mummi on nyt lähtenyt Taivaankotiin niin lapsi reippaasti huokaisi, että no hyvä, nyt hän on taas terve! Lemmikkimme kuoltua lapsi vähän itki ja kysyi että miiiiksi, mutta sitten kun juteltiin siitä miten kivaa koiralla nyt on, ja että nyt vain oli aika, niin asia oli siitä lähtien ok. Ja tietenkin asiaa auttaa että itsekin asian todeksi tiedän.



Tämä näkemys helpottaa monia asioita, sillä kuolemaan liittyvät uutiset jne. ovat jatkuvasti tapetilla.

ei ole ollut lapselleni mitenkään hirveän helppo puheenaihe ja siitä on puhuttu todella vähän. Pitäisikin muistaa joskus taas jutella asiasta. Pappa kuoli ennen kuin lapsi syntyi.



Kuolema muuten on ollut liiankin paljon läsnä lapsen elämässä, joten en ole halunnut tungetella aiheella sen enempää.



Papan kuolintapa oli kuitenkin helpompi kertoa rehellisesti kuin itsemurhan tehneestä. Kuitenkin senkin lopulta kerroin ihan totuudenmukaisesti lapsenkielisesti.



4

Pakko myöntää että en ajatellut vuotta pitemmälle tuota mahdollista valhetta. Tietääkö moni muu että mummi oli henkirikoksen uhri? Ihan sen takia heitin ilmaan tämän kysymyksen että voisivatko lapset vahingossa saada tietää muuta kautta totuuden? Mutta jos valehtelet, niin valehtele kunnolla ja perusteellisesti. Sano että mummi ei tehnyt mitään väärää. Hän oli jonkun kyydissä tai että kyseessä oli tekninen vika minkä takia auton hallinta menetettiin ja se suistui ojaan tms. Jos mukulat alkavat sitkeästi utelemaan niin sano että et halua jutella enää, ja että sinun osalta mummin kuolema on loppuunkäsitelty.



- 2

joudun kertomaan lapsilleni joku päivä äitini itsemurhasta, joka ei myöskään ole mikään helppo juttu. Silti olen päättänyt sanoa suoraan niinkuin asia on. Parempi kertoa ku vältellä kertomista, koska se tekee asiasta todennäköisesti pelottavamman lapsille.