Ollaanko liian tiukkoja lapsen sokerinsyönnin suhteen?

Vaikea sanoa. Hyvä ettei ihan nollatole koska kyllä se lapsi sitten oppii salailemaan kun osaa käydä ite kaupassa. Mä oon karkkipäivä kasvattaja ite ja en tiiä onko se hyvä vai huono verattuna aloittajan tapaan. 

Kyllä sä sen sitten huomaat, kun lapsi saa itse käydä kaupassa, että oliko hyvä juttu vai ei.

Onhan se erityinen juttu, jos rajaattte noin paljon. Teillä siis on kaapissa herkkua, mutta ei saa syödä. Se on siis erityinen juttu. Tuosta lapsi oppii salaamaan herkkuostot, kun käy itse kaupassa. Neutraali suhtautuminen olisi, jos herkkuja ri kaapissa  ole ja ne ostetaan ydessa tiettyihin hetkiin eikä jatkuvasti kielletä. 

Se on se enintään 50 grammaa päivässä tai 10 E% lisättyä sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se erityinen juttu, jos rajaattte noin paljon. Teillä siis on kaapissa herkkua, mutta ei saa syödä. Se on siis erityinen juttu. Tuosta lapsi oppii salaamaan herkkuostot, kun käy itse kaupassa. Neutraali suhtautuminen olisi, jos herkkuja ri kaapissa  ole ja ne ostetaan ydessa tiettyihin hetkiin eikä jatkuvasti kielletä. 

Tämä. AP:n tapa on rajoittamista ja kaukana normaalista suhtautumisesta herkkuihin. Tuolla tavalla jaottelu ns. tavallisiin ja säänneltyihin ruokiin nostaa herkut erityisasemaan. Lapsi oppii, että herkkuja saa vain vähän kerrallaan ja erityisissä tapauksissa. Näin herkut yhdistyvät erityisiin hetkiin ja määrän tarkkailuun sen sijaan, että herkkuja syötäisiin silloin kun niitä todella tekee mieli ja sen verran kuin hyvältä tuntuu. Lapsen olisi todella tärkeää oppia kuuntelemaan kehoaan, nälkäsignaalejaan ja tuntemuksiaan. Lapset ovat luontaisesti intuitiivisia ruokailijoita myös herkkujen suhteen, jos aikuiset eivät sotke sitä säännöillä, rajoituksilla ja ruokien jaotteluille hyviin ja huonoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin tai vapaisiin ja rajoitetettuihin.

Ei meillä siis herkkuihin suhtauduta kielteisesti. Toisinaan kun lapsi kysyy vaikka jäätelöä, niin sanon, että tänään ei ole jäätelöpäivä. Sitten taas toisessa hetkessä voi saada herkun.

En ymmärrä, mikä merkitys sillä on, että meillä on herkkuja kaapissa ja niitä ei heti syödä. Lapsi itsekin tietää, että karkit ovat alakaapissa, mutta ei käy omine lupineen sieltä hakemassa.

Ap

Eikä meillä ole ns. sallittuja tai kiellettyjä ruokia. Lapselle puhutaan, että toisista ruoista saa tarpeellisia ravintoaineita ja sokeriherkuissa niitä ei ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se erityinen juttu, jos rajaattte noin paljon. Teillä siis on kaapissa herkkua, mutta ei saa syödä. Se on siis erityinen juttu. Tuosta lapsi oppii salaamaan herkkuostot, kun käy itse kaupassa. Neutraali suhtautuminen olisi, jos herkkuja ri kaapissa  ole ja ne ostetaan ydessa tiettyihin hetkiin eikä jatkuvasti kielletä. 

Tämä. AP:n tapa on rajoittamista ja kaukana normaalista suhtautumisesta herkkuihin. Tuolla tavalla jaottelu ns. tavallisiin ja säänneltyihin ruokiin nostaa herkut erityisasemaan. Lapsi oppii, että herkkuja saa vain vähän kerrallaan ja erityisissä tapauksissa. Näin herkut yhdistyvät erityisiin hetkiin ja määrän tarkkailuun sen sijaan, että herkkuja syötäisiin silloin kun niitä todella tekee mieli ja sen verran kuin hyvältä tuntuu. Lapsen olisi todella tärkeää oppia kuuntelemaan kehoaan, nälkäsignaalejaan ja tuntemuksiaan. Lapset ovat luontaisesti intuitiivisia ruokailijoita myös herkkujen suhteen, jos aikuiset eivät sotke sitä säännöillä, rajoituksilla ja ruokien jaotteluille hyviin ja huonoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin tai vapaisiin ja rajoitetettuihin.

Tuo on ihan täyttä roskaa mitä puhut. Todellakaan herkkuja ei syödä just niin paljon kuin siltä tuntuu. Lapsen nälkäsignaalit ovat vielä täysin kehittymättömät eikä esim. 7-vuotias välttämättä tiedä ollenkaan milloin on kylläinen ja milloin ei.

Totta hemmetissä lapsille pitää opettaa mikä on kunnon ruokaa ja mikä ei. Ei kai tällaisesta oikeasti tarvitse keskustella?!

Ap, meillä toimitaan juuri samoin kuin teillä. On terve, todella hyväkuntoinen ja hyvinvoiva lapsi. Samalla linjalla jatketaan.

Miten toimitte syntymäpäivillä tai muissa erityistilaisuuksissa, joissa herkkuja on tarjolla? Onko lapsi jo sen verran iso, että käy yksin kaverisynttäreillä?

Kyllähän tuo äkkiseltään kuulostaa tosi rajoittavalta, mutta jos se toimii, niin miksi ei. Toivottavasti teillä on kuitenkin joustoa siinä, ettei tuo ole koko lapsuuden mittainen suunnitelma, josta ei voi koskaan livetä. Lapsi kuitenkin kasvaa, tilanteet muuttuvat ja näin poispäin. Onhan näitä esimerkkejä lapsista, joiden tekemisiä on rajoitettu kotona siinä määrin, että päästyään vähän itsenäistymään, homma karkaa ihan täysin käsistä, kun ei enää ole pakko rajoittaa.

Ap:lla ihan ok suhtautuminen. Lapsuudessa 70-luvulla ei herkkuja todellakaan mätetty naamariin päivittäin ja vaikka pakastimessa oli jäätelöä, niin kysyttiin lupa saako ottaa, todellakaan ei saanut aina. Karkkipäivänä sai yhden, siis todellakin YHDEN, karkkirasian, sai sitten itse päättää syökö kerralla kaikken vai säästääkö.

Kun sitten sai taskurahaa, haettiin kioskilta irtareita, tyyliin 10 merkkaria (ja ei joka päivä eikä edes joka viikko). Ei kilon säkkiä. En yhtään ihmettele, että nykyiset nuoret aikuiset ovat ylipainoisia ja terveys huono, sokeria mätetään naamariin kilotolkulla. Tuossa tuttavalla käväisin niin hän oli varannut muksuilleen sipsiä, naksua, keksiä, kakkua, irtareita, muffinsseja, limua...ja hänen pienet lapsensa tankkasivat tästä pöydästä koko vierailun ajan. Sääliksi kävi lapsia.

Meillä on aina ollut herkkuja ja kaapissa ja niitä myös saa syödä kun haluaa,tämä tapa tekee sen että kukaan ei niitä herkkuja ees haluu,se minkä kiellät ja rajotat niin sitä haluaa enemmän..aivan älytöntä toi että saa 1 keksin

Olen kasvattanut 4 lasta,3 jo aikuisia ja 9.vee kotona ja tää toimii vuodesta toiseen!

Muuten hyvä mut koko lsuantaipussi kerralla siinä vähän karkkia muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se erityinen juttu, jos rajaattte noin paljon. Teillä siis on kaapissa herkkua, mutta ei saa syödä. Se on siis erityinen juttu. Tuosta lapsi oppii salaamaan herkkuostot, kun käy itse kaupassa. Neutraali suhtautuminen olisi, jos herkkuja ri kaapissa  ole ja ne ostetaan ydessa tiettyihin hetkiin eikä jatkuvasti kielletä. 

Tämä. AP:n tapa on rajoittamista ja kaukana normaalista suhtautumisesta herkkuihin. Tuolla tavalla jaottelu ns. tavallisiin ja säänneltyihin ruokiin nostaa herkut erityisasemaan. Lapsi oppii, että herkkuja saa vain vähän kerrallaan ja erityisissä tapauksissa. Näin herkut yhdistyvät erityisiin hetkiin ja määrän tarkkailuun sen sijaan, että herkkuja syötäisiin silloin kun niitä todella tekee mieli ja sen verran kuin hyvältä tuntuu. Lapsen olisi todella tärkeää oppia kuuntelemaan kehoaan, nälkäsignaalejaan ja tuntemuksiaan. Lapset ovat luontaisesti intuitiivisia ruokailijoita myös herkkujen suhteen, jos aikuiset eivät sotke sitä säännöillä, rajoituksilla ja ruokien jaotteluille hyviin ja huonoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin tai vapaisiin ja rajoitetettuihin.

Toi on hyvä neuvo, jos lapselle ei hirveästi karkit ja herkut maistu. Tai se on vähän eri asia antaa lapsen syödä karkkeja sen verran kuin hyvältä tuntuu, jos se raja tulee vastaan vaikka viiden karkin kohdalla.

Mä syön karkkia joka päivä. En ole koskaan kaloreita tai herkkuja silleen laskenut, mutta arvioisin, että kolmasosa päivän kaloreista tulee erilaisista herkuista. Syön ihan tavallista ruokaa ja lisäksi pupellan herkkuja pitkin päivää. Olen normaalipainoinen nelikymppinen nainen ja olen syönyt näin yhtä kauan kuin olen omilla rahoillani ruoat ostanut. En mielestäni syö herkkuja mihinkään tunteisiin, vaan ihan sen takia, että tekee mieli ja ne on hyviä. Mulla on 5-vuotias lapsi, joka on ruokailussa tullut minuun. Hän vetää helposti puoli pussia karkkia ja sipsejä joka päivä. Toki hänelläkin tulee herkkuraja jossain vaiheessa täyteen, mutta ottaen huomioon hänen ikänsä, niin mielestäni se raja tulee täyteen epäterveellisen myöhään. Joten ei todellakaan anneta hänen "kuunnella kehoaan" tässä karkkiasiassa.

Herkut on kiva juttu ja maistuu hyviltä, mutta ihmiset on ihan järjellisiä olentoja, joten miksi ei voisi tehdä eroa terveellisen ja epäterveellisen välille. Karkkien syöminen on ihan ok eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, mutta ei niitä nyt kannata asettaa samalle viivalle kasvisten kanssa. Se olisi vaan valehtelua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut herkkuja ja kaapissa ja niitä myös saa syödä kun haluaa,tämä tapa tekee sen että kukaan ei niitä herkkuja ees haluu,se minkä kiellät ja rajotat niin sitä haluaa enemmän..aivan älytöntä toi että saa 1 keksin

Olen kasvattanut 4 lasta,3 jo aikuisia ja 9.vee kotona ja tää toimii vuodesta toiseen!

Valitettavasti ei toimi kaikilla noin, minulla ei rajoitettu herkkujen saantia ja olin koko teini-ikäni ylipainon rajamailla. Nykyään tilanne on parempi, mutta olen edelleen ihan hirveä sokerihiiri, en pysty pitämään kotona mitään herkkuja koska syön ne samantien. Voi mennä vaikka 400g suklaata saman päivän aikana, jos vaan on saatavilla.

En halua lapsilleni tuota samaa (tosin makeanhimo on osin perinnöllistä ja myös suolistofloora vaikuttaa), joten olen yrittänyt pyrkiä siihen että herkuttelu ei ole erikseen kielletty, mutta ei niitä kotiinkaan tarjolle osteta.

Meillä oli lapsilla karkkipäivä lauantaina. Välipalaksi sai joka päivä syödä jotain makeaa esim pullaa+maitoa, muroja, vanukas ym. Ei mitään ongelmia koskaan. Hoikat lapset ja reikiä nolla. Ovat jo aikuisia ja aika vähän syövät makeita. 

Tosi hyvä minusta tuo. Voisi pohtia uudelleen kun lapsi esim. 10v, että oliko hyvä idea. 

Sokeri on puhtainta luonnon ravintoa sanoi Arvo Ylppö. Käytännössä lapset kuluttavat kaiken mitä syövät, joten hirveä rajoittaminen ei ole kovin järkevää. Totta kai on myöhemmin helpompi valita tervellisempi ruokavalio, jos sellaiseen on nuorena totutellut.

Meillä sama systeemi kuin aloittajalla, herkut eivät ole mikään mörkö, mutta herkuilla ei täytetä vatsaa eikä niitä juurikaan syödä ruokailuista erillään. Tämä on käsittääkseni ns. ranskalainen tapa suhtautua herkkuihin, muun ruokavalion osana. Synttäreillä ja muissa juhlissa lapsi saa harjoitella omaa rajausta ihan vapaasti, en puutu siihen lainkaan.

Olen itse asunut ulkomailla ja matkustellut paljon, ja suomalaiset jättikokoiset sipsi- ja karkkipussit ovat iso poikkeus siihen, mitä pidän normaalina/sopivana annoksena. 

Kyllä vähän hammaslääkärinä henkisesti sattuu, jos lapsi opetetaan vaan kuuntelemaan nälkäsignaaleja eikä saa kunnollista ruokakasvatusta. Ei vielä teiniltäkään voi odottaa sellaista vastuuta, siksi vanhemmat on että nämä asiat opetetaan. Valitettavasti hyvinvoinnin polarisoituminen näkyy erityisesti teinipoikien hampaissa. Kun on saanut pienestä asti totutella sokeriin pieninä määrinä pitkin viikkoa niin saa siinä itselleen sellaisen syljen koostumuksen että se suosii kariesta aiheuttavaa bakteerikantaa suuhun. Tuohon päälle kun lisätään pari tölkkiä energiajuomaa ja kivasti hampaisiin tarttuvat sipsit yms vaikka parin vuoden ajan niin kyllä töitä riittää itselle. Onneksi jään kohta eläkkeelle.