Ollaanko liian tiukkoja lapsen sokerinsyönnin suhteen?

Kaverisynttäreillä näkee, missä perheessä herkut on tabu. Joku lapsi istuu 2 tuntia pöydässä ja syö herkkuja oksennuksen asti, kun kerrankin saa vapaasti herkutella, toiselle riittää kaksi donitsia. Surullisia juttuja nää lapset, joille synttärit on sokeriöverit , koska kotona jyrkkä linja.

Onko sokerin epäterveellisyyden lisäksi kerrottu että suurina määrinä siitä tulee vain huono olo. Ja sitten antaisi joskus erityisenä päivänä, jossain juhlissa vetää oikeasti makeaa koko päivän, että se huono olo oikeasti konkretisoitusi. Sitä lapsi ei varmasti ihan heti unohtaisi ja käsittää sen miksi herkkuja saa vain pienen määrän kerrallaan.

Itse olen karkkipäiväkasvatti. Mitä pienenmpi lapsi, sitä pienempi määrä sokeriherkkuja myös riittää eivätkä kaikki lapset edes kaipaa enempää. Ja väitän, että vaikka kuinka hyvin tässä kohtaa kasvattaa, niin myöhemmin sillä ei ole mitään merkitystä. Luonne ja ihmistyyppi vaikuttaa paljon siihen tuleeko myöhemmin olemaan sokerin perään vai ei. Sokeri on yksi koukuttavampia aineita eikä sille ole ihan helppo sanoa ei, vaikka järki mitä sanoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se erityinen juttu, jos rajaattte noin paljon. Teillä siis on kaapissa herkkua, mutta ei saa syödä. Se on siis erityinen juttu. Tuosta lapsi oppii salaamaan herkkuostot, kun käy itse kaupassa. Neutraali suhtautuminen olisi, jos herkkuja ri kaapissa  ole ja ne ostetaan ydessa tiettyihin hetkiin eikä jatkuvasti kielletä. 

Tämä. AP:n tapa on rajoittamista ja kaukana normaalista suhtautumisesta herkkuihin. Tuolla tavalla jaottelu ns. tavallisiin ja säänneltyihin ruokiin nostaa herkut erityisasemaan. Lapsi oppii, että herkkuja saa vain vähän kerrallaan ja erityisissä tapauksissa. Näin herkut yhdistyvät erityisiin hetkiin ja määrän tarkkailuun sen sijaan, että herkkuja syötäisiin silloin kun niitä todella tekee mieli ja sen verran kuin hyvältä tuntuu. Lapsen olisi todella tärkeää oppia kuuntelemaan kehoaan, nälkäsignaalejaan ja tuntemuksiaan. Lapset ovat luontaisesti intuitiivisia ruokailijoita myös herkkujen suhteen, jos aikuiset eivät sotke sitä säännöillä, rajoituksilla ja ruokien jaotteluille hyviin ja huonoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin tai vapaisiin ja rajoitetettuihin.

Valkoinen sokeri on hyvin addiktoivaa kuten kaikki tiedätte. Jos annat lapselle irtokarkkipussin, hän todennäköisesti syö kaikki kerralla. 

Valkoisen sokerin (siis karkkien, limsojen, vanukkaiden jne.) suurin ongelma on se, että se kuluttaa elimistön kromi-, sinkki- ja magnesium -varastoja. Nämä hivenaineet ja kivennäisaineet ovat tärkeitä aivojen välittäjäaineille. Jos niistä on puute, lapselle voi tulla ylivilkkautta ja keskittymishäiriöitä.

Olet oikealla tiellä, ap, koska lapsen makumaailma muotoutuu parhaillaan, ja jos lapsi tottuu valkoisen sokerin voimakkaaseen makeaan, hänelle ei enää esim. hedelmien terveellisempi makea maistu.

Itse käytän leivonnassa raakaruokosokeria ja kookossiirappia.

t. neljän jo aikuisen lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Kaverisynttäreillä näkee, missä perheessä herkut on tabu. Joku lapsi istuu 2 tuntia pöydässä ja syö herkkuja oksennuksen asti, kun kerrankin saa vapaasti herkutella, toiselle riittää kaksi donitsia. Surullisia juttuja nää lapset, joille synttärit on sokeriöverit , koska kotona jyrkkä linja.

Mä sanoisin pikemminkin päin vastoin. Jotkut lapset eivät oikeasti syö arjessa mitään muuta, kuin einestä ja herkkuja, ja sen kyllä huomaa juurikin juhlissa. Huudetaan ja valitetaan jos pitää syödä jotain muutakin kuin pullaa ja kakkua.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri on puhtainta luonnon ravintoa sanoi Arvo Ylppö. Käytännössä lapset kuluttavat kaiken mitä syövät, joten hirveä rajoittaminen ei ole kovin järkevää. Totta kai on myöhemmin helpompi valita tervellisempi ruokavalio, jos sellaiseen on nuorena totutellut.

Mutta kaikki ne lisä- ja väriaineet.

Miettikääpä omaa syömishistoriaanne ja nykyistä terveydentilaanne.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte syntymäpäivillä tai muissa erityistilaisuuksissa, joissa herkkuja on tarjolla? Onko lapsi jo sen verran iso, että käy yksin kaverisynttäreillä?

 

Kyllähän tuo äkkiseltään kuulostaa tosi rajoittavalta, mutta jos se toimii, niin miksi ei. Toivottavasti teillä on kuitenkin joustoa siinä, ettei tuo ole koko lapsuuden mittainen suunnitelma, josta ei voi koskaan livetä. Lapsi kuitenkin kasvaa, tilanteet muuttuvat ja näin poispäin. Onhan näitä esimerkkejä lapsista, joiden tekemisiä on rajoitettu kotona siinä määrin, että päästyään vähän itsenäistymään, homma karkaa ihan täysin käsistä, kun ei enää ole pakko rajoittaa.

Lapsi ei ole ollut yksin kaverisynttäreillä, mutta toki esim. päiväkodissa yms herkkuhetket ovat rajattuja eli aikuinen sanoo, montako lapsi saa ottaa.

Juhlissa ja muissa meillä on sama meno. Ensin syödään lämmin ruoka/suolainen vaihtoehto, sen jälkeen saa herkkuja. Silti juhlissa ei kiskota kaksin käsin, mutta voi saada muutaman keksin enemmän kuin kotona.

Ap

En mitenkään erityisesti rajoita mutta ei meillä herkkuja saa todellakaan joka päivä, ei ole mitään karkkipäivääkään, fiilispohjalta mennään. Meidän 3v pyytää joka kerta kaupassa että ostetaan keksejä, ostetaan suklaata. Useimmiten sanon että ei tänään, koska herkkuja ei ole hyvä syödä liian usein, siitä voi tulla jopa kipeäksi jos syö liikaa. Sitten joskus taas ostetaan. Silloinkin lapsi varmaan vetäisi koko keksipaketin tai suklaalevyn kerralla, mutta rajoitan muutamaan palaan ja sanon vaan että nyt riittää. On toiminut tähän asti, en tiedä sitten kun lapsi on vanhempi.

Lapset on erilaisia. Itse en lapsena juuri välittänyt herkuista ja yksi karkkipäivä viikossa riitti. En vieläkään syö herkkuja kuin juhlissa.

Jos lapsesi sairastelee paljon infektiotauteja ja syö paljon sokeripitoisia tuotteita, lue tämä.

Miten sokeri vaikuttaa immuunijärjestelmään?

Valkosolujen toiminnan lamaantuminen: Tutkimuksissa on havaittu, että suuri kerrallinen annos sokeria (esimerkiksi sokeripitoisista herkuista tai virvoitusjuomista) voi heikentää merkittävästi valkosolujen kykyä syödä ja tuhota bakteereja. Tämä solutason "lamaannus" voi alkaa nopeasti sokerin nauttimisen jälkeen ja kestää useita tunteja.

Matala-asteinen tulehdus

Jatkuva korkea sokerin saanti lisää kehon hapetusstressiä, syntyy tulehdustila. Kun immuunijärjestelmä joutuu jatkuvasti ylikierroksille puolustautumaan tulehdusta vastaan, sen kyky taistella ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan heikkenee. Lapsi sairastelee paljon.

Suoliston mikrobiomin epätasapaino: Runsas prosessoitu sokeri toimii ravintona haitallisille bakteereille ja hiivoille, mikä voi syrjäyttää hyödyllisiä bakteerikantoja. Tämä nakertaa suolen limakalvon suojamuuria ja sitä kautta yleistä vastustuskykyä.

Vierailija kirjoitti:

Kaverisynttäreillä näkee, missä perheessä herkut on tabu. Joku lapsi istuu 2 tuntia pöydässä ja syö herkkuja oksennuksen asti, kun kerrankin saa vapaasti herkutella, toiselle riittää kaksi donitsia. Surullisia juttuja nää lapset, joille synttärit on sokeriöverit , koska kotona jyrkkä linja.

Meillä lapsi, jonka sokerinsyöntiä rajataan jonkin verran. Kaverisynttäreillä yms ei malta kauaa istua pöydän ääressä, kun haluaa mennä leikkimään. Lapsella tosin on myös aistiyliherkkyyttä ruoan suhteen, niin ei edes kaikki herkut maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverisynttäreillä näkee, missä perheessä herkut on tabu. Joku lapsi istuu 2 tuntia pöydässä ja syö herkkuja oksennuksen asti, kun kerrankin saa vapaasti herkutella, toiselle riittää kaksi donitsia. Surullisia juttuja nää lapset, joille synttärit on sokeriöverit , koska kotona jyrkkä linja.

Mä sanoisin pikemminkin päin vastoin. Jotkut lapset eivät oikeasti syö arjessa mitään muuta, kuin einestä ja herkkuja, ja sen kyllä huomaa juurikin juhlissa. Huudetaan ja valitetaan jos pitää syödä jotain muutakin kuin pullaa ja kakkua.

Lasten synttäreillä ei yleensä ole pullaa eli ei ihme, jos lapset sitä kummastelevat. Meillä ei synttäreillä pidä syödä mitään, outoa pakottamista sulla.

Karkkipäivä opettaa syömään karkkia, koska on semmoinen päivä. Jos ei ole karkkipäivä, ei ole keksittyä karkki tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte syntymäpäivillä tai muissa erityistilaisuuksissa, joissa herkkuja on tarjolla? Onko lapsi jo sen verran iso, että käy yksin kaverisynttäreillä?

 

Kyllähän tuo äkkiseltään kuulostaa tosi rajoittavalta, mutta jos se toimii, niin miksi ei. Toivottavasti teillä on kuitenkin joustoa siinä, ettei tuo ole koko lapsuuden mittainen suunnitelma, josta ei voi koskaan livetä. Lapsi kuitenkin kasvaa, tilanteet muuttuvat ja näin poispäin. Onhan näitä esimerkkejä lapsista, joiden tekemisiä on rajoitettu kotona siinä määrin, että päästyään vähän itsenäistymään, homma karkaa ihan täysin käsistä, kun ei enää ole pakko rajoittaa.

Meilläkin lapsen herkkuja rajoitetaan, mutta saa syödä juhlissa vapaasti. Yleensä syö puolikkaan palan kermakakkua ja pari keksiä enemmän kuin kotona. Sitten ei jaksakaan enää. Aika moni muu lapsi hakee lisää, ja lisää, ja lisää... Siis alle kouluikäisetkin. Mikä siis on ihan fine, jos lapsi syö enimmäkseen kunnollista ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sokeri on puhtainta luonnon ravintoa sanoi Arvo Ylppö. Käytännössä lapset kuluttavat kaiken mitä syövät, joten hirveä rajoittaminen ei ole kovin järkevää. Totta kai on myöhemmin helpompi valita tervellisempi ruokavalio, jos sellaiseen on nuorena totutellut.

Tuo päti 50 vuotta sitten eli silloin kun Ylppö oli virassaan. Nykyään on hirveä määrä lihavia lapsia, eivät todellakaan kulutua kaikkea syömäänsä sokeria. 
Ja oikeasti tartut johonkin menneeseen lauseeseen etkä yhtään mieti pitääkö se enää paikkaansa. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverisynttäreillä näkee, missä perheessä herkut on tabu. Joku lapsi istuu 2 tuntia pöydässä ja syö herkkuja oksennuksen asti, kun kerrankin saa vapaasti herkutella, toiselle riittää kaksi donitsia. Surullisia juttuja nää lapset, joille synttärit on sokeriöverit , koska kotona jyrkkä linja.

Mä sanoisin pikemminkin päin vastoin. Jotkut lapset eivät oikeasti syö arjessa mitään muuta, kuin einestä ja herkkuja, ja sen kyllä huomaa juurikin juhlissa. Huudetaan ja valitetaan jos pitää syödä jotain muutakin kuin pullaa ja kakkua.

Lasten synttäreillä ei yleensä ole pullaa eli ei ihme, jos lapset sitä kummastelevat. Meillä ei synttäreillä pidä syödä mitään, outoa pakottamista sulla.

Nyt täytyy myöntää, etten käsitä tästä kommentista yhtäkään osiota 😅

Meillä oli lapsille aina jatkuvasti tarjolla karkkia, keksiä ja sulkaata. Koko iän on ollut niin paljon kuin pystyy syömään.

Eivät muuten syö nykyään karkkia, suklaata silloin tällöin palan tai kaksi ja keksi saattaa mennä kahvipöydässä.

5 karkkia tai 1 dominokeksi kuulostaa äärimmäiseltä kontrollilta, missä ei ole kyllä mitään tervettä. Ymmärtäisin, jos vähentäisit esimerkiksi karkkien määrää siihen 100g tai, että keksejä saa sen 2 kpl, mutta tuo ei ole normaalia, etttä noin vähän saa kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli lapsille aina jatkuvasti tarjolla karkkia, keksiä ja sulkaata. Koko iän on ollut niin paljon kuin pystyy syömään.

Eivät muuten syö nykyään karkkia, suklaata silloin tällöin palan tai kaksi ja keksi saattaa mennä kahvipöydässä.

Itseä ei tee lainkaan mieli mitään karkkia tai suklaata tai ainakaan usein, kun syö sellaista täyttävää ruokaa, josta saa energiaa.

Karkki/herkkuhimot tulee vain ja ainoastaan, kun on väsynyt eikä ole saanut tarpeeksi energiaa ja proteiinia ruuasta, tai ei ole tehnyt hetkeen mitään kivaa.

Minut kasvatettiin lapsena niin, että oli tiukka karkkipäivä. Ja toisaalta se, että alettiin lahjomaan ja ennen kaikkea lohduttamaan sokerilla. Meillä oli veljeni taholta perhev-valtaa ja vanhemmat lohduttivat minua sen jälkeen karkeilla. Arvata saattaa, että olin pyöreä yläkoululainen. Aikuisena olen joutunut laihduttamaan useamman kerran ja yritän nytkin opetella terveellisempää suhtautumista herkutteluun. Omaa lasta en lohduta herkuilla ikinä ja tiukan karkkipäivän sijaan meillä saa satunnaisesti suklaapalan tai pari irtokarkkia.