Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei ymmärrä suruani
18.10.2026 |
Isäni 84 on vakavasti sairas. Ei varmaan pitkään jaksa. Asuu kaukana ja huoli hänestä on kova.
Anoppini ei yhtään lohduta minua ja ota osaa suruuni. Kylmä nainen.tokko yhtään suree isäni kuolemaa.
Kommentit (19)
Olen pahoillani puolestasi. Voisitko ottaa töistä vapaata ja lähteä isäsi luokse?
Millaista lohdutusta toivoisit anopiltasi? Näetkö häntä usein?
Sinänsä kuinka paljon anoppisi on ollut tekemisissä isäsi kanssa? Jos kohtuullisen vähän, niin on luonnollista, ettei sure ei niin läheisiä tuttavia. Tietyn iän jälkeen nimittäin lähes joka kuukausi kuulee jonkun tuttavan kuolleen. Jos heitä kaikkia surisi kovin vahvasti, ei elämässä olisi muutakuin suremista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin ex-anoppini on törppö. Hän ei osannut esim. käsitellä poikiensa eroja mitenkään vaan laukoi asiattomuuksia.
Anoppi on väärä osoite hakea empatiaa.
sellaisia ne anopit on. mutta miksi tämän pitäisi häntä koskettaa, ovatko tuttujakin?
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on väärä osoite hakea empatiaa.
No tämä. Oma anoppini on suht tavallinen ihminen, mutta eipä tulisi mieleeni häneltä hakea empatiaa oikein mihinkään. Olin hänen luonaan kylässä kun sain uutisen isäni kuolemasta, ja tietenkin hän sanoi ottavansa osaa, enkä osaa edes kuvitella mitä muuta hänen olisi pitänyt tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä miksi jotenkin syvästi surisin lasteni puolisoiden vanhempien kuolemaa. Kaksia en tunne juuri mitenkään, muutamia kertoja nähnyt juhlissa, kauemmin 30 vuotta naimisissa olleen puolison vanhempia nähnyt enemmän, käynyt pari kertaa kylässäkin 700 kilometrin päässä.
Adressin laittaisin, harva nykyisin pitää niin isoja hautajaisia että kaukaiset sukulaisentapaiset kutsutaan.
Toiveen olen esittänyt että omissa hautajaisissa vain lapset perheineen. Esm sisaruksia mulla ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on väärä osoite hakea empatiaa.
Sain sitä kyllä anopilta hakemattakin, kun äitini kuoli. Eivät kaikki anopit ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan toivonut anopilta lohdutusta. Olisin kyllä odottanut että sanoisi että "otan osaa suruusi" niin kuin tapana on ..se olisi riittänyt.
Mieheni oli pahoillaan myös äitinsä käytöksestä .
Ap jatkaa. Rupesin itkemään kun anoppi oli meillä kun isä taas viety sairaalaan. Anoppi ei halannut, alkoi vaan lähtöä tekemään junalle, aikaisemmalle kuin ensin aikoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan toivonut anopilta lohdutusta. Olisin kyllä odottanut että sanoisi että "otan osaa suruusi" niin kuin tapana on ..se olisi riittänyt.
Mieheni oli pahoillaan myös äitinsä käytöksestä .
Tämä joku muu kuin ap. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa. Rupesin itkemään kun anoppi oli meillä kun isä taas viety sairaalaan. Anoppi ei halannut, alkoi vaan lähtöä tekemään junalle, aikaisemmalle kuin ensin aikoi.
Halaako anoppi muuten? Oletteko muuten läheidiä? Tuon voi nähdä ulkopuolisen silmin niin, että anoppi kunnioittaa suruasi, ja siksi lähti aikaisemmalla junalla. Antoi siis tilaa surullesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä anoppinsa olen sanonut ottavani osaa suruun.Se on riittänyt ,eikä vaatinut paljoa.
Samoin miniäni ja vävyni ovat olleet huomaavaista kun oma äitini ja siskoni nukkuivat pois.
Toivottavasti tämä tapa säilyisi jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä anoppinsa olen sanonut ottavani osaa suruun.Se on riittänyt ,eikä vaatinut paljoa.
Samoin miniäni ja vävyni ovat olleet huomaavaista kun oma äitini ja siskoni nukkuivat pois.
Toivottavasti tämä tapa säilyisi jatkossakin.
Aloittajan isä ei ole vielä kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne anopit on sotatraumaisten kasvattamia. Ei he ole oppineet empatiasta mitään.
Mutta hei, eihän sun tarvitse välittää anopin asenteesta, kun sille ei voi mitään. Turha käyttää energiaa moiseen asiaan. Enkä tarkoita, ettet olisi anoppisi kanssa tekemisissä. Toisesta korvasta sisään.
Toki tän oli pakko olla trollays. Ei kukaan selväjärkinen kaipaa ANOPIN myötätuntoa.
En ole koskaan ymmärtänyt tällaista huomionkipeyttä suruun. Itketään, kun kaverit/anoppi/vävy/lanko ei ymmärrä. Herttilei. Keskittykää siihen omaan suruunne. Itsellä ei edes riittänyt energiaa pohdiskelemaan muiden käytöstä. Kaikki nyt vaan ei osaa kohdata toisen surua. Mitä sitten? Miksi muiden pitäisi silitellä päätä? Nämähän näkyy tuolla somessa, kun laitetaan nyyhkypäivityksiä tuhannelle seuraajalle. Ihan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on väärä osoite hakea empatiaa.
Aikoinaan kun isäni kuoli, kumppanini äiti, poikansa välityksellä järjesti niin että kumppanini isäni hautajaisissa laski äitinsä puolesta kukkalaitteen isäni arkulle. Koskaan eivät toisiaan edes nähneet, puhelimessa joitain kertoja juttelivat. Että lopetettaisiinko se yleistäminen " kauhuanopeista".
miten ketään voi kiinnostaa oikeesti jonkun vi tun anopin mielipide. Nyökytellä voi puolikohteliaasti ja koittaa tulla toimeen, mutta yhtään millään tavalla hän ei elämääni hetkauta.
Anoppisi on todennäköisesti menettänyt jo molemmat vanhempansa. Oletko sinä koskaan lohduttanut häntä?
Oma anoppini tokaisi kuultuaan isäni kuolleen edellisenä päivänä, että "ethän sä niin paljon enää ollut isäs kanssa tekemisissä". Isäni oli hoitokodissa dementian vuoksi.Isäni oli rakastava ja ihana isä jota suren ja muistelen yksikseni koska ei ole sisaruksia tai muuta sukua elossa.
Anoppi ei ottanut osaa suruun mitenkään.