Kannattaako enää 50-vuotiaana aloittaa soittoharrastusta (omin päin)? Keksin yhtäkkiä jos ostaisi sähköisen viulun

tottakai, soittaminen on terapeuttista ja helkkarin hauskaa. Itsellä kitara kourassa usein.

Netti täynnä hyviä ohjeita, mutta mielestäni parhaan startin saa ottamalla alkuun tunteja ammattilaiselta että perusteet oppii, viulu ei ole todellakaan sieltä helpoimmasta päästä aloittaa.

Onhan se hyvää aivojumppaa

Hyvä harrastus on. Itse opettelen kitaraa soittamaan.

M53

Kyllä, itse ostin pianon ja harjoittelen kun huvittaa. Omaa aikaa, rentoutusta, luovaa tekemistä. Ei muuta kuin plussaa.

Tosi harvasssa on epämusikaaliset tai täysin musikaalittomat ihmiset. Useimmat oppii, kun oikein harjoittelee ja siis harjoittelee oikein myös.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, itse ostin pianon ja harjoittelen kun huvittaa. Omaa aikaa, rentoutusta, luovaa tekemistä. Ei muuta kuin plussaa.

Pienoa on mukava kuunnella, jos joku osaa pimputtaa sitä. 

Kyllä sitä harjoittelulla oppii jos haluaa. 

Siitä sitten vaan harjoittelemaan syväkyykkyä. Eiku.

Ei sinusta toki Lindaksi Lindan paikalle tule koskaan olemaan.

Viulu? Varaudu siihen, ettei se ole suoraan paketista otettuna sun anatomiaan sopiva. Todennäkösesti joudut säätämään erilaisten olkatukien, leukatukien ja oikeen jousen löytämisen kanssa niin, että se innostus katoaa sen kaiken säätämisen kanssa. Se ei ole mitenkään ergonominen soittoasento, joten jos joku väärin säädetty tai väärän mallinen just sulle niin niskat ja hartiat on kipeenä ja lukossa samantien. Mulla on vieläkin säätäminen kesken ja mä oon hankkinu viuluni aikoja sitten. Kokeiltu paria erilaista olkatukee ja muutamaa leukatukee, ei sovi. Jousikin on mulle liian pitkä ja painava.

Tarkotus ei ole lytätä alkuun mutta noin niinku tiedoksi. Olisin ite tykänny jos mua ois informoitu näiden säätöjen kanssa ennen kun ostin soittimeni.

Se, että joutuu kuuntelemaan viulunsoittoa, on silkkaa paskaa.

Sen verran monta ikääntyneempää soittimen ostajaa tunnen, että voin sanoa pyri pääsemään kokeilemaan soitinta edes muutaman kerran jossain ennen ostopäätöstä. Useimmat tuppaavat ostamaan soittimen vaikkei varsinaista soittointoa saati intoa opetella joku soitin oikeasti löytyy, on vain epämääräinen haave ja ylimääräistä rahaa. En siis kiellä ostamasta, varsinkin jos jälkikasvua otollisessa iässä on. Saman kaltaisia haaveita on monella maalaamisesta ja piirtämisestä, varsinainen opettelu ei jaksakaan kuitenkaan innostaa.

Kiinalaiset parin sadan sähköviulut tuskin ovat soittokelpoisia ilman virittelyä. Yamahan vastaavat taas maksavat tuhansia. Perinteinen akustinen viulu voisi olla parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Tosi harvasssa on epämusikaaliset tai täysin musikaalittomat ihmiset. Useimmat oppii, kun oikein harjoittelee ja siis harjoittelee oikein myös.

Tämän voin muusikkona allekirjoittaa, eihän aikuisena tarvitse enää tulla taitavaksi eikä olla lahjakas, jokainen oppii sen verran, että se riittää omaksi iloksi tai jopa enemmän.

Lisäksi youtube on täynnä selkeitä ohjeita, että sen avulla ei voi olla oppimatta.

Viulussa toki on suuri lisähaaste, kun otelauta on portaaton (nauhaton) ja pitäisi itse omalla korvalla kuulla milloin sormi/sormet ovat oikeassa paikassa ja voi kestää aika kauankin, että korva oppii niitä edes suunnilleen kuulemaan, monilla ei koskaan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiinalaiset parin sadan sähköviulut tuskin ovat soittokelpoisia ilman virittelyä. Yamahan vastaavat taas maksavat tuhansia. Perinteinen akustinen viulu voisi olla parempi vaihtoehto.

...huomattavasti parempi vaihtoehto naapurisovun rikkomiselle juu

Ap kyllä kannattaa aloittaa soittaminen, ei kä ole este. Olen itse aloittanut nuottien opettelun vasta aikuisena. Ethän sinä tähtää huippusoittajaksi konserttiin, joten aloittamisiällä ei ole väliä. Maailman huipuimmat soittajat ovat yleensä aloittaneet lapsena.

Viulu ilman hyvää sävelkorvaa voi olla aika hankala soitin, mutta kokeile toki.

Helpompia soittimia on ne, joissa oikean äänen saamiseksi riittää oikean koskettimen tai näppäimen painaminen.

Minä soitan kuulokkeilla kerrostalossa, eikä ole tullut valituksia. Hyvin pieni ääni siitä kuuluu kuulokkeista huolimatta, mutta se ei kanna naapuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi harvasssa on epämusikaaliset tai täysin musikaalittomat ihmiset. Useimmat oppii, kun oikein harjoittelee ja siis harjoittelee oikein myös.

Tämän voin muusikkona allekirjoittaa, eihän aikuisena tarvitse enää tulla taitavaksi eikä olla lahjakas, jokainen oppii sen verran, että se riittää omaksi iloksi tai jopa enemmän.

Lisäksi youtube on täynnä selkeitä ohjeita, että sen avulla ei voi olla oppimatta.

Viulussa toki on suuri lisähaaste, kun otelauta on portaaton (nauhaton) ja pitäisi itse omalla korvalla kuulla milloin sormi/sormet ovat oikeassa paikassa ja voi kestää aika kauankin, että korva oppii niitä edes suunnilleen kuulemaan, monilla ei koskaan tarpeeksi.

Tohon otelautaan on mahdollista laittaa sellaset avustavat merkit, niitä saa vaikka Thomannilta (kellään ei oo jotain miljoonien stradivariusta aloittaessa johon ei liimata mitään). Sit kun kohdat on rekisteröity ja ääni pysyvästi muistimerkkinä aivoissa ne apumerkit voi poistaa tai hankkia sen stradivariuksen.

Vierailija kirjoitti:

Viulu ilman hyvää sävelkorvaa voi olla aika hankala soitin, mutta kokeile toki.

Helpompia soittimia on ne, joissa oikean äänen saamiseksi riittää oikean koskettimen tai näppäimen painaminen.

Se, että ei ole soittanut aktiivisesti, ei tarkoita, etteikö olisi hyvä sävelkorva. En ole ap, mutta mutta en opetellut lapsena nuotteja, soitin vain korvakuulolta. Sen jälkeen minulla ei ollut mitään soitinta vuosikymmeeniin. Ostin vuosikymmenten jälkeen kosketinsoittimen ja pystyin soittamaan suorilta 4 tuttua laulua ja kokeilemalla koskettimia löysin lisää tuttuja lauluja. Ostin nuottikirjan ja opettelen nyt nuotteja ja hymyilyttää, kun korvani on aina oikeassa :)

Ei kannata, vaan kannattaa mieluummin ostaa jo se keinutuoli ja kiikkua siinä odottamassa vanhaa ikää. No hei kannattaa tietenkin, mitä odotat, vanhuuttako?