Miksi suomidokkarit ovat niin järjettömän masentavia?

Asun ulkomailla ja pitkästä aikaa olen nyt katsellut suomalaisia ohjelmia Ruudusta ja Areenalta. 

Dokkarit ovat ihan järisyttävän masentavia, on velkaantuneita ja asunnottomia ja elämänhallinnan esikoululaisia, ei valonpilkahdusta missään. Loskaisia katuja tallataan kaamoksessa. 

Ruotsinkielisissä dokkareissa on kivoja, esimerkiski se vanha rouva joka asusteli yksinään saaressa kunnes muutti talviksi palvelutaloon- hän oli koko ajan hyvin tyytyväisen ja onnellisen oloinen. 

Jopa sellainen dokkari jossa nuori transmies vaihtaa takaisin naiseksi oli positiivinen, ihmiset vaikuttivat fiksuilta ja mukavilta ja puhuivat asiasta hyvin. 

Mikä meitä suomalaisia raastaa? Miksi pitää olla ankeaa ja surkeaa ja aina vaan voida pahoin? Kansa on täynnä valoisia, fiksuja ja mielenkiintoisia tavallisia ihmisiä, miksi dokkareita tehdään vain surkeuksista?