Kuvailen lähettyvillä olevia ihmisiä puhelimeen, kuin olisin löytänyt jonkun rikojsesta epäillyn.
Joskus ( pari kertaa viikossa) huvitan itseäni näin: Menen jonnekin kahvilaan, bussipysäkille, metroon tms. paikkaan, missä lähellä oleva ihminen kuulee ja näkee minut. Istuudun siis jonkun lähelle ja vilkuilen häntä pari kertaa. Sitten kaivan puhelimen vähän hermostuneen oloisena ja teeskentelen soittavani.
Puhun hiljaa, mutta vähän kiihtyneesti ja kuvailen henkilöä. Ja paikkaa missä olemme. "Olen varma, että se on hän. Tulkaa äkkiä...."
Kun taas vilkaisen, niin henkilö tuijottaa suu auki minua, jolloun muka säikähdän ja käännyn pois. "Äkkiä nyt, saatoin paljastua!" Sitten lähden kiireesti pois vielä vilkaistaen.
Heh, mitkä naurut olen saanut monta kertaa!
Kommentit (9)
Sinä oletkin typerä autisti vam mai nen.
Ok. En ehdi katsoa ihmisiä yleensä saati kuulla. En siis huomaa mitään. Kävelen myös paikasta toiseen, ettei ehdi istua. Pitäisi kai joskus käydä kerran kahvilassa.
Vierailija kirjoitti:
Matkin myös ihmisten puheita, eleitä. Ilmeilen, ääntelen ja tuijotan. Hauskaa.
ap
Tämän kirjoittaja en ollut minä. En tee noin.
Oikea ap.
No kuvailepa meille nyt pari niistä, kun oot kuvailun amatööriammattilainen selkeesti, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkin myös ihmisten puheita, eleitä. Ilmeilen, ääntelen ja tuijotan. Hauskaa.
ap
Tämän kirjoittaja en ollut minä. En tee noin.
Oikea ap.
Sellainen aihe oli täällä ja paljastui trolliksi.
Tuota samaa salakuvaamista harjoittaa helvetin moni suomalainen idiootti kontenttinsa ja sometykkäysten tähden.
Väärässä kohtaa kun teet, päädyt koirankoppiin etkä näe aurinkoa enää ikinä. Jaksaa naurattaa siellä sitten.
Matkin myös ihmisten puheita, eleitä. Ilmeilen, ääntelen ja tuijotan. Hauskaa.
ap