Saako dementoitunutta vanhempaansa vihata

Annan sulle luvan.

Pitää löytyä aikaa ja etsiä ohjeita. Ei ole kiire. Ajatuksia voi keskittää kivoihin asioihin kun housuja vaihtaa. Hoitajilla pitää olla koulutus toimia sairaiden kanssa, muuten menee huonosti. Hoitokoti myös auttaa ja ehkä muu sukulainen, jos pitkälle edennyt. Mutta jonkun pitää ottaa hänen olo huomioon ja sanat. Ehkä koti tuo turvaa.

Mitä vaihtoehtoja sulla muka on, jos keho reagoi vihalla? Eihän se ole muuta kuin kehon ja mielen tapa viestiä, että jokin raja on ylitetty sun tarpeisiin, kykyihin, voimavaroihin tai arvoihin liittyen. Keho antaa varoituksen, että mikäli mikään ei muutu, on terveytesi vaarassa. Tunteilla on tehtävänsä, ei me lupia kysele. Joten älä säkään kysele.

Ei, ei ole yhtään mitään syytä vihata

Ei ole pakko olla omaishoitaja eikä tuo taida olla hyväksi sille sairastuneellekaan.

Sama itsellä usein mielessä. Tavallaan tuo raunio ei ole enää se sama ihminen lainkaan, vaan eksynyt, hämmentynyt ihmislapsi, joka tuntee olevansa oudossa paikassa, outojen ihmisten ympäröimänä. Hiton iso ja voimakas sellainen vain. 

Aina kun pinnani palaa ja sitten häpeän käytöstäni, koetan muistuttaa itseäni millainen hän minua kohtaan oli, kun minä olin lapsi. Sillä koetan perustella sen, ettei minultakaan voi odottaa täydellisen lämmintä ja välittävää kohtelua häntä kohtaan.