Ei tahdo jaksaa 1-vuotiaan uhmaa

että keskityt ihan siihen lapseen - kotityöt minimiin, kun ootte kahdestaan, ja laitat ruuat ym kun isä on lapsen kanssa

Rauhoittuu kun saa huomiota, sitten taas leikkii välillä omiaankin, ja vähempi "laatuaika" päivässä riittää

Meillä on sama tilanne ollut jo puoli vuotta (poika nyt 1,5-vuotias). Ei auta yllä mainitut neuvot yhteisestä ajasta, sillä sitä on ollut todella paljon. Poika ei jaksa keskittyä yhdessä touhuiluun kuin hetken ja sitten taas juoksee repimään milloin mullat kukkapurkeista, milloin kiipeilemään tiskipöydälle ym. Paukut alkaa olemaan finaalissa täälläkin.

teen ruoan niin, että siitä riittää ainakin kahdeksi päiväksi. Siivoamisen suhteen olen aika laiska, meillä on siistiä, mutta imuria ja lattianpesua harrastetaan kerran viikossa.

Isän apu on jokatoisena viikonloppuna jolloin yleensä sitten suursiivoan yhden päivän, pölyt ym. Luetaan, lauletaan, tanssitaan, kootaan palikkatorneja, leikitään legoilla. Ulkona käydään, kun on hyvä sää. Nyt pari viikkoa on ollut tätä uhmailua ja viimeiset kaksi päivää on ollut yhtä huutoa aamusta iltaan.

Tänään esimerkiksi kävin vessassa ja laitoin oven kiinni, että saisin rauhassa pissata ilman syliin pyrkivää lasta. Sai kauhean raivarin, olin ehkä puoli minuuttia vessassa. Ei suostunut tulemaan syliin, löi, heittelehti, hakkasi päätä lattiaan jne. Tätä kesti ehkä noin 20 minuuttia ennenkuin suostui rauhoittumaan. Sen jälkeen katseltiin eläinten kuvia kirjasta puolisen tuntia. Oli ruoan lämmityksen aika. Taas alkoi raivarit kun en suostunut ottamaan syliin ja kielsin kiipeämästä pöydälle. Syömisestä ei sitten tullut mitään ja paiskasi lautasenkin lattialle. Tätä jatkui sitten iltaan saakka, nukahti sentäs nopeasti kun oli niin kuitti kaikesta raivoamisesta.

Ap

Meillä on sama tilanne ollut jo puoli vuotta (poika nyt 1,5-vuotias). Ei auta yllä mainitut neuvot yhteisestä ajasta, sillä sitä on ollut todella paljon. Poika ei jaksa keskittyä yhdessä touhuiluun kuin hetken ja sitten taas juoksee repimään milloin mullat kukkapurkeista, milloin kiipeilemään tiskipöydälle ym. Paukut alkaa olemaan finaalissa täälläkin.

vaan juoksentelee paikasta toiseen, mutta auta armias jos meinaan laittaa vaikka sen kuvakirjan pois mitä juuri katseltiin...

Ap

7-v uhma, 8-v uhma, 9-v uhma, 10-v uhma, sen jälkeen esimurkku ja sit murkku.



Kasva aikuiseksi.

Kaikki asiat on eieiei ja joka asia pitää saada tehdä "itte" (mikä tietenkin on hyvä asia, kun lapsi kehittyy). Hermostuu, jos ei tehdäkkään niinkuin neiti haluaa, esim. ei saa kaivaa roskiskaapilla. Hermostuu myös kovaa jos ei saa itse tyhjentää pottaa vessanpönttöön tai ei saa ruokaa laitettua lusikkaan, mutta auttaa ei saa. Rupeaa olemaan paukut loppu ja pinnat lyhkäset ja siinä onkin sitten valmis noidan kehä, kun lapsi aistii mun turhautumisen. Kaikkein rasittavinta on ollut nyt se, että on oppinut siirtämään tuolit pöydän alta ja kiipeilisi jatkuvasti pöydälle. Tämän takia on keittiönovi kiinni, mutta ruoan laitto on tuskaa, jos ei kiipeä pöydälle niin tahtoo syliin tai roikkuu jalassa. Ei kiinnostu omista "kokkaus välineistä" vaan pitäisi päästä sylistä katsomaan kokkailua. Huh, koskahan tämä uhmailu vähän laantuisi? Kohtalotoverit vois kertoa vähän vinkkejä pinnan venyttämiseen.

Anna se pois kun et kerta jaksa

Sehän se olikin aloitukseni taka-ajatus. Tuletko hakemaan?

Ap

Anna se pois kun et kerta jaksa

Sehän se olikin aloitukseni taka-ajatus. Tuletko hakemaan? Ap

Ja pienet lapset, pienet murheet.



Kyllä se siitä!