Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko enää mitään itsestäsi koko ajan vain omista asioistaan jauhavalle ystävällesi?
14.10.2026 |
Tähän minäminä-tyyppiin kyllästyneenä ajattelin nyt olla kertomatta muutostani toiselle paikkakunnalle. Ehkä joskus kuukausien päästä se selviää tai ei koskaan. Oletko itse tehnyt samaa, eli et ole enää kertonut ystävällesi mitään itsestäsi, kun hän kuitenkin ohittaa sen vain jollain "ai jaalla" ja jatkaa sitä ikuista omien asioidensa ruotimista?
Kommentit (19)
Hyvin vähän. Se voi kysyä jotain, mutta kun avaan suuni vastatakseni, niin se alkaa kuitenkin puhumaan päälle jotain omaa juttuansa. Olen päätellyt, ettei sitä edes kiinnosta mun asiat, kysyy vain tavan vuoksi, vaan haluaa vain kuuntelijan itselleen. Ollaan tunnettu 40v ja en enää juurikaan jaksa pitää yhteyttä siihen, vaikka aikoinaan oltiinkin kuin paita ja pylly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro. Mua pidetään jostain syystä kaikkien kuuntelijana ja oikeastaan kukaan ei tiedä minun asioistani. Tämä alkoi jo pienenä kun kuuntelin äitini murheet ja vaivat ja sydänsurut.
Mieleen on jäänyt kun oltiin joskus parikymppisiä, niin ystäväni kertoi silloisen poikaystävänsä sanoneen hänelle, että hän puhuu aina omista asioistaan, mutta minä en huutele koskaan omistani. Siis ulkopuolinen ja vieläpä nuori jannu huomasi tällaisen.
Sama. Ollaan tunnettu lapsuudesta alkaen ja parikymmentä vuotta ystävyytemme oli ihan vastavuoroista ja tasapuolista. Hänen elämässään sattui vaikeita asioita, joista hän avautui usein ja luonnollisesti tuin häntä. Niin se levy jäi päälle. Hän aloittaa puhelut usein sanoilla "on taas niin paljon sydämellä" ja aloittaa monologinsa. Pitkiin aikoihin ei ole sanallakaan käsitelty minun asioitani.
Miksi sinun pitäisi kertoa? Kerrot, kun hän on pyytänyt sinua jonnekin ja kysyy kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi kertoa? Kerrot, kun hän on pyytänyt sinua jonnekin ja kysyy kuulumisia.
Tuollaisia ei kiinnosta sun elämä tai jutut ollenkaan. Ne on sun kavereita ainoastaan sen takia että pääsevät puhumaan itsestään. Tuollaiset pitää yksinkertaisesti karsia ystäväpiiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa suunvuoroa. Jokaisen mainitsemani asian jälkeen hän pistää paremmaksi. Hänellä sama asia on isompi ja tärkeämpi.
Voi miten samaistun. Eräs oli , pakko itseni etäännyttää. Vaikka mitä yritin kertoa, itse ensin kysyi , niin hyvä jos suutani ehdin avata puhuakseni, niin hän jo itse vastasi esittämäänsä kysymykseen omista asioistaan . En pysty keskustelemaan tälläisten henkilöiden kanssa vaikka miten yrittäisin. Yksipuolista kommunikointia. Erään henkilön kohdalla oli kerrankin näin: hän soitti eräänä iltana ja juuri olin aloittanut jätskituuutin syömisen, kyllä vastasin koska tuumasin että aivan rauhassa sitä jätskiä voin syödä samalla ja kuunnella valmista puhetta. Ihmettelen suuresti eivätkö tälläiset lainkaan huomaa omaa epämiellyttävää käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitäisi kertoa? Kerrot, kun hän on pyytänyt sinua jonnekin ja kysyy kuulumisia.
No sitähän saakin sitten odotella. Vaikka loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tähän asti jaksanut mutta nyt ei enää jaksa . Olo on hyväksikäytetty ja silti tunnen itseni riittämättömäksi ja surulliseksi siitä etten merkinnyt mitään . Pohjattoman tyhjä ja surullinen olo kun myönsin tämän asian laidan itselleni .Olen pelkkä nolla.
En oikeastaan. Tosin olen huono puhumaan omista asioistani muutenkaan.
Pari viikkoa sitten meinasin tipahtaa kahvilan tuolilta, kun monologeja pitävä ystäväni kysyi heti alkuun että mitä sinulle kuuluu, kerro miten menee. Hämmentyneenä mutisin jotain että samaa vanhaa mutta muuttaa pitäisi tms, ja tämä ystäväni kysyi tarkentavia kysymyksiä. Sellaista ei ole tapahtunut vuosiin, yleensä tapaamisemme koostuvat hänen miesasioidensa yksityiskohtaisesta vatvomisesta kolmekin tuntia putkeen. Ehkä hänelle on vihdoin valjennut että otin aikanaan etäisyyttä ihan tarkoituksella, en siksi että olisin ollut kiireinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saa suunvuoroa. Jokaisen mainitsemani asian jälkeen hän pistää paremmaksi. Hänellä sama asia on isompi ja tärkeämpi.
Eräs sellainen tuttu kasvaa nyt horsmaa, ei ole ikävä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tähän asti jaksanut mutta nyt ei enää jaksa . Olo on hyväksikäytetty ja silti tunnen itseni riittämättömäksi ja surulliseksi siitä etten merkinnyt mitään . Pohjattoman tyhjä ja surullinen olo kun myönsin tämän asian laidan itselleni .Olen pelkkä nolla.
Mulla samat fiilikset. Tuollaiset energiasyöpöt ovat hyvin itsekkäitä ja oikeastaan aika julmia myös. Tuo on henkisen väkivallan yksi muoto: sivuuttaa toinen ihminen kokonaan, käyttää häntä kuuntelijana täysin yksipuolisesti.
En, katkaisen välit tuollaisiin ns ystäviin. Oliko hän tuollainen alusta asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua, ap.
Ja kaikkia meitä muitakin samasta avautuneita tässä langassa?
Saatan kertoa aluksi jotain, mutta jättäydyn sellaisesta pikku hiljaa pois jos toinen ei ole koskaan lainkaan kiinnostunut mitä itse kerron, vaikka itse kuuntelisin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän. Se voi kysyä jotain, mutta kun avaan suuni vastatakseni, niin se alkaa kuitenkin puhumaan päälle jotain omaa juttuansa. Olen päätellyt, ettei sitä edes kiinnosta mun asiat, kysyy vain tavan vuoksi, vaan haluaa vain kuuntelijan itselleen. Ollaan tunnettu 40v ja en enää juurikaan jaksa pitää yhteyttä siihen, vaikka aikoinaan oltiinkin kuin paita ja pylly.
Kuulostaa ihan äidiltäni.
Olen hänelle vain oksennusastia, mutta jos sanallakaan kerron omista asioistani on siellä päässä hellanlevyt jääneet päälle, sähkömittari pyörii horioppia ja on kiire niitä sammuttamaan.
Olen alkanut toimimaan monen ihmisen kohdalla niin, että en kerro omista asioistani, jos niistä ei erikseen kysytä.
Sinun sijassani ap en kertoisi muutosta ja kertoisin vasta sitten joskus, kun se tulee jostain syystä ilmi/puheeksi. Se olisi ehkä ihan aiheellinen näpäytys, josta tämä ystävä ehkä loukkaantuu ja/tai ehkä tajuaa oman osuutensa asiaan, miksi et ole kertonut muutosta. Mutta niin tai näin, ihan sama. Jos sen takia menettäisit tämän "ystävän" niin et varmaankaan menettäisi kovin paljoa.
En kerro. Ei ole aitoa ystävyyttä. Tasapainoiseen ystävyyteen kuulu vastavuoroisuus ja tasapuolisuus. Suuret elämänkriisit ovat toki erikseen, joissa toinen saattaa kaivata yksipuolista tukea jonkin aikaa. Nekin ovat yleensä hetkellisiä, ohimeneviä elämäntilanteita (ellei kyseessä ole terminaalivaiheen syöpä tmv).
En saa suunvuoroa. Jokaisen mainitsemani asian jälkeen hän pistää paremmaksi. Hänellä sama asia on isompi ja tärkeämpi.