Lue keskustelun säännöt.
Miten saamme rauhan ruokapöytään?
08.01.2012 |
Miten olette saaneet lapset ruokailemaan rauhallisesti?
Meillä on 4 lasta (vanhin 10 v, nuorin 1 v ja muut siis siitä väliltä) ja ruokapöydän ääressä ruokailu on yhtä h*vetin sirkusta! Koko ajan joku härnää toista, kurkitaan vastapäätä istuvaa pöydän alta tai kutitetaan jalasta, räkätetään kakkavitseille ja tehdään ihan mitä vaan ärsyttävää ja tyhmää mitä lapset vaan voi keksiä. Ja joukon villein tapaus vielä käy kesken syönnin ottamassa olohuoneen puolella juoksulenkin - ei siis tahdo pysyä tuolilla vaikka on jo 7 v. Sitten ruoka ehtii jäähtyä ja se ei enää maistu. Mulla palaa hermot joka aamu jo heti aamupalalla kun nuo marakatit ei hallitse mitään tapoja, ja itteä riipii heti aamusta karjua niille. Olen yrittänyt sitä keinoa, että otan ruuan pois ja ruokailu loppuu siihen, mutta kun loppujen lopuksi lapsi ei iltaan mennessä ole syönyt juuri mitään kun aina joutuu takavarikoimaan lautasen, niin ei tunnu kivalta laittaa lasta tyhjällä mahalla nukkumaankaan iltasella. Ja mitä useampi lapsi pöydässä, sen hullumpi meininki. Ei viittis kuitenkaan laittaa niitä ruokailemaan eri osissakaan koska sitten meidän päivään ei muuta mahdukaan kuin ruokailua, aina joku istuu ruokailemassa.
Kommentit (11)
mutta mä olen jo omien kahden lapsenikin kanssa joutunut menemään ihan natsilinjalle. Tuntuu että meidän lapsilla (3 ja 6) ei ole mitään keskitietä - joko ruokapöydässä on tiukka kuri tai sitten ollaan ihan pellossa. Sellaista normaalia rentoutta emme pysty ylläpitämään.
Heti jos alkaa mennä yhtään riehumiseksi, mennään siihen että vain viittaamalla saa puheenvuoron. Kaikki laulaminen, huutaminen, viheltäminen ja venkoilu on kiellettyä. Jos ei noudata sääntöjä, joutuu pois pöydästä ja saa saman annoksen eteensä sitten kun on seuraava ruoka-aika (kun toiset syövät jo jotain muuta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekisin sinun tilanteessasi juurikin noin, että jos ei osata käyttäytyä ruokapöydässä asiallisesti niin välittömästi pois pöydästä ja omaan huoneeseen. Seuraava ruoka tulee seuraavana ruoka-aika ja välillä ei MITÄÄN suuhu, ei edes maitoa. Jos on jano niin vettä voi hörpätä. Kovapäiselle lapselle tämä tarvitsee toistaa vaan tarpeeksi monta kertaa. Ja pienet lapset pärjää yllättävän pieniä aikoja hyvin pienillä ruokamäärillä. Meillä 4v on erittäin pienisyömäinen ja ihmettelenkin usein, miten pärjää mutta hyvin kasvaa ja kehittyy.
Ei lapsi itseään nälkään tapa, Kyllä se syö jos sillä on nälkä. Ja jos joutuukin laittamaan lapsen nälkäisenä nukkumaan, niin kyllä se yhden nälkäisen yön jälkeen ehkä älyää käyttäytyä paremmin. Pidät vaan huolen, etteivät käy salassa esim. keksikaapilla tai jos omaa rahaa käytössä (jota ei ehkä tämänikäisellä pitäisi olla) niin eivät ostele herkkuja ja syö salassa. Lapset ovat ovelia, eivät toki ilkeyttään.
Käyttäytyvätkö lapsesi muutenkin noin villisti? Jos käytös on muutenkin levotonta niin oletko ajatellut, voisiko jollain lapsesta olla ADHD ja villitsee muut omalla käytöksellään.
tekisin sinun tilanteessasi juurikin noin, että jos ei osata käyttäytyä ruokapöydässä asiallisesti niin välittömästi pois pöydästä ja omaan huoneeseen. Seuraava ruoka tulee seuraavana ruoka-aika ja välillä ei MITÄÄN suuhu, ei edes maitoa. Jos on jano niin vettä voi hörpätä. Kovapäiselle lapselle tämä tarvitsee toistaa vaan tarpeeksi monta kertaa. Ja pienet lapset pärjää yllättävän pieniä aikoja hyvin pienillä ruokamäärillä. Meillä 4v on erittäin pienisyömäinen ja ihmettelenkin usein, miten pärjää mutta hyvin kasvaa ja kehittyy.
Ei lapsi itseään nälkään tapa, Kyllä se syö jos sillä on nälkä. Ja jos joutuukin laittamaan lapsen nälkäisenä nukkumaan, niin kyllä se yhden nälkäisen yön jälkeen ehkä älyää käyttäytyä paremmin. Pidät vaan huolen, etteivät käy salassa esim. keksikaapilla tai jos omaa rahaa käytössä (jota ei ehkä tämänikäisellä pitäisi olla) niin eivät ostele herkkuja ja syö salassa. Lapset ovat ovelia, eivät toki ilkeyttään.
Käyttäytyvätkö lapsesi muutenkin noin villisti? Jos käytös on muutenkin levotonta niin oletko ajatellut, voisiko jollain lapsesta olla ADHD ja villitsee muut omalla käytöksellään.
Ei ole ADHD-tapaus, jaksaa keskittyä kyllä kaikkeen muuhun mitä tekee (ja on eskarissa oikea kullannuppu), tuo syöminen vaan on sille jotenkin niin hirveän hankalaa. Laihakin poika on kuin mikä, 120 cm/20 kg. Sen takia en sitä viittis kovin pienellä ruualla pitää kun se on niin luuranko. Ei muutkaan lapset erityisen villejä yleensä ole, mutta tuo ruokailu on mennyt ihan överiksi ja itteä NIIIIIIIN v*tuttaa ja uuvuttaa samasta asiasta aina jankuttaa.
AP
Olkoon vain laiha lapsi, mutta ei se nälkiinny jos pari kertaa pelleilyn takia jää ruoatta, voihan vaikkka iltapalalla ottaa ylimääräsen leipäpalan.
Toiseksi, se ruoka rupeaa maistumaan paremmin kun saat sen pelleilyn loppumaan.
Se on helpottanut myos ruokailuja. Natsilinjalle ei ole tarvinnut lahtea. On harmonisempaa, rennompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Vanhin 8v. Samanlaista on ruokapöydässä meilläkin. Ihan jatkuvasti. Kyllä uuvuttaa. Aina saa olla itse suuna päänä, kieltää, käskeä, komentaa ja vaikka mitä. Omaa ruokaa ei pysty syömään kun aina saa itse suu täynnä ruokaa ruveta ojentamaan porukkaa.
Olen laittanut pois pöydästä ja ruuat on jäänyt syömättä pelleilyn takia. Ei vaan tunnu menevä perille. En tiedä mikä auttaa. Ehkä aika?
Ymmärrän, että ketuttaa tämmöinen touhu. Niin muakin. Kun se alkaa tosiaan jo aamupalalla, ja jatkuu jokaikisellä ruualla joka päivä. Kyllä on harvassa ne ruokailut kun ei tarvitse puuttua pöytäkäyttäytymiseen. *huokailee*
(Meillä siis on kolme alle 9 vuotiasta lasta, eikä ruokarauhan kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia).
- Pidän ruokailutilan aina puhtaana ja viihtyisänä
- Katan pöydän nopeasti ja laitan ruoka-annokset valmiiksi lautasille jäähtymään. Nurimmalle pilkon ruuat palasiksi.
- Kysyn lapsilta, mitä he haluavat juoda ja kaadan juomatkin valmiiksi laseihin, ennekuin pyydän heitä pesemään kädet ja ruokapöytään.
Eli kukaan ei pääse heti aloittamaan kiljumista, koska
- ruoka olisi liian kuumaa
-koska lasissa on väärää juomaa tai nuorin haluaisi myös kaataa itse maitoa lasiin
- koska yhdellä olisi enemmän herneitä kuin toisella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tollasta ap:n kuvailemaa.
Meillä homma pysyy hanskassa vain natsikurilla. Nollatoleranssi kaikenlaiselle venkoilulle.
Rasittavaa on, ja sympatiat ap:lle.
Meillä on lapset kahdessa "erässä" ja ne ekat 2 oli tyttöjä eikä mitään ongelmaa ollut noissa ruokailutilanteissa. Pienimmät 3 on poikia (7 - 3v) ja meininki on ihan toiselta planeetalta.
(Meillä siis on kolme alle 9 vuotiasta lasta, eikä ruokarauhan kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmia).
- Pidän ruokailutilan aina puhtaana ja viihtyisänä
- Katan pöydän nopeasti ja laitan ruoka-annokset valmiiksi lautasille jäähtymään. Nurimmalle pilkon ruuat palasiksi.
- Kysyn lapsilta, mitä he haluavat juoda ja kaadan juomatkin valmiiksi laseihin, ennekuin pyydän heitä pesemään kädet ja ruokapöytään.
alusta alkaen opeteltiin, miten ollaan. Lusikkaa käytetään näin, maitoa juodaan itse näin jne. Lapsiparalle ei koskaan tullut edes mieleen, että ruualla voi sotkea tai että (päästyään myös ruokapöytään) voisi riekkua. Ruokapöydässä istuttiin siististi ja keskusteltiin tärkeistä asioista jo 1v ikäisen kanssa.
Meillä lapset on opetettu luulemaan, että ruoka on arvokasta ja tärkeää ja että ruokailuhetki on mukava yhteinen tilaisuus. En hyppele edestakaisin täyttämässä lasten toiveita eli jos pöydässä ei ole kurkkua, en sitä lähde kesken oman syömiseni etsimään. Lapsetkaan eivät poistu ennen kuin ovat syöneet tarpeeksi (ja sitä en määritä minä vaan lapsi).
Lapsia on nyt 3, kuvaamasi tilanne ei ole tapahtunut meillä koskaan. Eikä käy edes mielessä ryhtyä karjumaan lapsille siksi, että odotin jotain muuta kuin mitä he tekivät.
Tiedän, tästä ei ole sinulle mitään apua, mutta jos teillä on tuollaista ruokapöydässä, niin todennäköisesti aika moni muukin asia unohtui opettaa lasten ollessa pienempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli meidän perheen natsilinja:
jos ruoka ei maistu, pelleilyttää tai poistuu pöydästä = ruoka on syöty, kiitos ja näkemiin.
Kun on tarpeeksi nälkä alkavat pöytätavat jälleen kiinnostamaan.
On myös syytä tarkistaa, että lapsesi tietävät mitkä hyvät pöytätavat ovat. Hyviä pöytätapoja on paha vaatia jos ei ole kerrottu.
http://www.supernanny.co.uk/