Lue keskustelun säännöt.
Olen 57 vuotias nainen ja minulle riittäisi ihan vain kahdenkeskeinen aikuisten suhde
08.10.2026 |
Minulle riittäisi vallan hyvin pelkkä parisuhde toiseen ihmiseen, ei koko tåmän sukuun. Olen hoitanut omat vanhempani jo hautaan, eli ei jaksaisi enää alkaa huolehtimaan jonkun puolituntemattoman vanhemmista. Samoin ei kiinnosta sisarukset, tai ne aikuiset lapsetkaan ja heidän pikkulapset. Ei siis mitään uusperheviritelmiä enää tässä iässä. Turha kai sanoa, että olen elänyt jo 20 vuoden uusperhe helvtin 30-50 vuotiaana.
Kommentit (16)
Sama ja olen mies 51 v. Minulla ei edes ole sukua kun kukaan ei ole pitänyt yhteyttä edes. En käy sukulaisissa edes joten elämäni on vapaata ilman sukulaisrasitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli haluat RAKASTAJAN.
Hanki sellainen, piristää varmasti.
Samaa mieltä ja olen vasta 24 vuotias. Ei vois vähempää kiinnostaa joku perhe-elämä. Yritän valita seurustelukumppaneins sellaisia joilla sukulaiset asuu toisella puolen Suomea
Olen 50v mies ja haluan että ihmiset jättävät minut rauhaan. En voisi olla kenenkään kanssa suhteessa enää, jos se tarkoittaa että pitää luopua omasta vapaudesta. Joku nalkuttamassa harvasen päivä kuinka pitää tehdä sitä tätä ja tuota.
En usko, että löydän naista joka ymmärtää kuinka haluan tehdä mitä minua huvittaa tämän lopun elämääni enkä elää jonkun muun ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle riittää elämä ilman parisuhdetta.
Ai eikö tämä ollutkaan kilpailu siitä, kuka pärjää vähemmällä?
Täällä toinen nainen, ikää samat 57. Ongelma on, että jos etsii vapaampaa suhdetta, miehet käsittävät sen niin, että sinua voi pettää. Haluaisin parisuhteen, mutta en elää saman katon alla. SUhteen joka olisi lähellä ystävyyttä - voisi jutella kaikesta, saisi olla oma itsensä, ja suht kätevästi 35 km sisältä. En myöskään jaksa enää ylimääräisiä sosiaalisia rasitteita - olen aina ollut parisuhteessa yhtä introvertti kuin mieheni, mutta pakotettu kuitenkin järjestämään ne joulut tms. Hirveä rooli. Enää ei jaksa tässä iässä esittää sosiaalisempaa kuin on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaapi muuttaa kumppanin kanssa ulkomaille, niin turhat sukuloinnit vähenee ja laatu paranee.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v mies ja haluan että ihmiset jättävät minut rauhaan. En voisi olla kenenkään kanssa suhteessa enää, jos se tarkoittaa että pitää luopua omasta vapaudesta. Joku nalkuttamassa harvasen päivä kuinka pitää tehdä sitä tätä ja tuota.
En usko, että löydän naista joka ymmärtää kuinka haluan tehdä mitä minua huvittaa tämän lopun elämääni enkä elää jonkun muun ehdoilla.
Miksi sun pitäisi löytää naista tuohon tilanteeseen? Mä olen samanlainen nainen, ja ymmärrän oikein hyvin, ettei tällaisella meiningillä mitään parisuhteita viritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ottaisin kaiken ja lapsenlapset vasta ihania olisi sekä suku. No mä olen 61-vuotias ja naimisissa ja aikuiset lapset. En siis tarvitse löytää mitään. Miehellä ei sukua koska oli huostaanotettu ja muksut ei saa mitään lapsia aikaan.
Olisinkin hyvä mummo.
Mun miehen suku on kaukana meistä. Ei olla tekemisissä. Iha ok näin.
50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ja olen mies 51 v. Minulla ei edes ole sukua kun kukaan ei ole pitänyt yhteyttä edes. En käy sukulaisissa edes joten elämäni on vapaata ilman sukulaisrasitteita.
Ai, kåsulle ihmiseton oletusarvoisesti rasitteita. Kumma juttu. Voihan ne sukulaiset olla ihan mahtavia. Oma sukuni on superkivoja ihmisiä kaikki, sisarukseni, serkkuni ovat parhaita kavereitani
Olen seurustellut 10 vuotta miesystäväni kanssa. Tämä on meidän aikuisten suhde. Emme tapaa toistemme sukua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, mutta olen jo nuoresta saakka kaivannut sellaista ikään kuin etäsuhdetta eli eletään vakiintuneessa, sitoutuneessa ja yksiavioisessa parisuhteessa mutta mieluusti ihan vaikka samassa kaupungissa tai ainakin järkevän etäisyyden päässä. En siis kaipaa etäsuhdetta sen etäisyyden takia enkä ole mitenkään reissaajaluonnekaan vaan siksi, että kummallakin on ja myös pysyy se oma koti eikä yhteenmuutto ole ajankohtaista ikinä, mutta viikonloppuja ja lomia vietetään yhdessä jomman kumman luona.
Samalla tavalla ajattelevaa miestä en ole onnistunut tapaamaan ikinä. Se on ollut joko saman katon alle asumaan tai sitten suhde ei ole vakiintunut, sitoutunut eikä yksiavioinen.
Aivan samat ajatukset, ja olen vasta kolmekymppinen. En todellakaan halua tavata kenenkään perhettä, tai olla jossain roolissa toisen suvussa. Romanttiset suhteet ovat ainoastaan minun ja mahdollisen kumppanini asia, ei joku suvun laajennusprojekti. Lapsiakaan en aio tehdä, joten heidän tapaaminenkaan ei tule olemaan ongelma sukulaisille.
Nykyään asiassa auttaa se, että asun Suomen ulkopuolella ja tapailen nykyisessä kotimaassani vain "ei-kantiksia", joten kenenkään perhe ei (yleensä) asu lähimaillakaan.
Minusta ihminen, joka ei ole valmis ottamaan vastaan kumppanin mukana tulevia sukulaisia millään tasolla, ei ole valmis parisuhteeseen. Tietysti eri, jos löydät kumppanin, jolle tuo on ok. Itsekin olen jo keski-ikäinen, mutta itsestäänselvyys pitkässä parisuhteessa, että mennään yhdessä molempien sukulaisten luo, vaikka meillä on omat asunnotkin. Tämä siis tietysti, jos ei ole mitään muuta itselle tärkeää sovittuna.