Lue keskustelun säännöt.
En tajua miksi synnyin tänne???
08.01.2012 |
Ekat 10v alkoholismin ja väkivallan värittämää elämää, sen jälkeen 7v väkivaltaa, lähinnä henkistä mutta myös fyysistä, äidin taholta ja koulukiusaamista vuosikausia.
Sen jälk muutama hieman seesteisempi vuosi kun opiskelin ja seurustelin mieheni kanssa enkä asunut enää kotona.
Tosin jälkeenpäin, liian myöhään, huomannut että opsikelin väärää alaa mutta eihän sitä silloin tienyt kun oli 15-16v iässä "jokin vaan" mikä tahansa opiskelupaikka hankittava jotta sain kotona olla, tosin maksoin vuokraa jo sillon äidille.
Työelämässä kohdannut paljon työpaikkakiusaamista, lisäksi kaikki työsuhteeni pelkkää pätkää pätkää ja pätkää vuodesta toiseen.
Äitini sairastui ja sairasti vuosia, sitä oli "kiva" seurata ja odottaa kuolemaa, lopulta sekin sitten koitti.
Nyt olen jo 36v ja edelleen pätkätöissä tuolla kys alalla, opiskeluun ei ole varaa eikä oikein voimiakaan ja nykyisessä työssä vielä normalaiakin huonompi palkka koska en muuta työtä saanut 5kk työttömyyden jälk en enää nirsoillut mutta ei tällä palkalla elä.
Jokapäiväistä ahdistusta ja itkuisuutta, hermoja ei enää ole kuin hiukka jäljellä.
Ainoa hyvä asia elämässäni on 2 kouluikäistä lasta ja tämä omistuasunto joka toki aiheuttaa myös paineita tulojen suhteen, tosin vuokrasumma olisi aika lähellä samaa kuin mitä tästä maksamme.
Tuntuu vaan niin hirveän mustalta ja toivottomalta, ei enää olisi huvittanut aloittaa uuttavuotta, nyt jo tykyttää takaraivossa muutaman kk kuluttua alkava työttömyys, taas.
En jaksa:´´(
Kommentit (8)
oppimaan elämästä. Olosuhteet eivät ole sattumaa. En tarkoita, että olisit jotenkin "ansainnut" vastoinkäymisesi, mutta ne on jollain lailla räätälöity sinulle, että oppisit omat elämänläksysi. Marttyyriksi ryhtyminen ei vie sinua sinne suuntaan, minne sinun on määrä mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta työ on niin suuri osa siitä elämästä, että kyllä sen soisi olevan edes enimmäkseen tyydyttävää ja toki myös mahdollisimman pysysvää. Minä koen olevani työelämän suhteen täysin ulkona ja hyödytön, arvoton. Ja koska tätä on jatkunut jo vuosikausia niin tässä lopputulos, ei ole enää voimia työelämään mutta pakko vaan olisi olla koska muuten ei elä.
Heittäytyisin kokonaan pois koko oravanpyörästä jos olisin yksin mutta kun on nämä perhevelvoitteet ja asuntolaina
ap
oma merkitys pitää löytää itse. Sinulla ei ole ollut kummoinen kasvualusta, mutta sinun pitää itse löytää onni ja merkitys.
Kerroin vain mikä tilanteeni on ja mitä koen ja tunnen ja elän.
ap
oppimaan elämästä. Olosuhteet eivät ole sattumaa. En tarkoita, että olisit jotenkin "ansainnut" vastoinkäymisesi, mutta ne on jollain lailla räätälöity sinulle, että oppisit omat elämänläksysi. Marttyyriksi ryhtyminen ei vie sinua sinne suuntaan, minne sinun on määrä mennä.
monet asiat ovat omista valinnoista kiinni, usein sitä uskoo olevansa olosuhteiden uhri. Mutta jokainen päivä sisältää valinnanmahdollisuuksia: vastoinkäyminenkin voidaan ottaa vastaan joko täysin itsetunnon murskaavana iskuna tai harmillisena sattumana, josta voi oppia tulevaisuuden varalle.
Myös asuntolainan kanssa eläminen on valinta, myös lainaa voidaan laittaa tarvittaessa koroille, jos muuten ei elämiseen riitä rahat. Jos et elä nykyisellä työllä, etsit varmaan jotain muuta työtä tai lisäansaintamahdollisuuksia?
Kun niitä vastoinkäymisiä tulee säännöllisesti ja vuosi vuosi vuoden perään niin kyllä siinä alkaa usko parempaan ja voimat hiipua.
Ja asuntolainan ottaessamme emme todellakaan ajatelleet, että työelämäni olisi pelkkää pätkäpaskaa vuodesta toiseen, ajatteleeko joku niin elämän hankintoja tehdesään?? että pätkää vaan vuodesta toiseen, tuskinpa.
Minua ei huolita alani töihin, siis siihen työhön mihin aikanani valmistuin ja mistä olen liki 10v työkokemukseni kerännyt, syys siihen kuntien tekemä lisälinjaus jota siis ei laki vaadi ja korostan; olen alan pätevä työntekijä anyway mutta siltikään eivät ilman tuota juttua palkkaa varsinkaan vakinaiseksi.
Opiskelu ei tule kyseeseen, meillä ei ole varaa siihen että opiskelisin liki 1v ajan täysipäiväisesti joka siihen kuulema opinahjojen opojen mukaan menisi hyvityksistä huolimatta nauttien huimaa 1000e bruttosummaa kuukaudessa.
Että kyllä, on todellakin toivoton olo.
ap
monet asiat ovat omista valinnoista kiinni, usein sitä uskoo olevansa olosuhteiden uhri. Mutta jokainen päivä sisältää valinnanmahdollisuuksia: vastoinkäyminenkin voidaan ottaa vastaan joko täysin itsetunnon murskaavana iskuna tai harmillisena sattumana, josta voi oppia tulevaisuuden varalle.
Myös asuntolainan kanssa eläminen on valinta, myös lainaa voidaan laittaa tarvittaessa koroille, jos muuten ei elämiseen riitä rahat. Jos et elä nykyisellä työllä, etsit varmaan jotain muuta työtä tai lisäansaintamahdollisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apu on lähellä!Rakkaat terveiset ja halit sulle!
otetaan esimerkiksi Katri Helena. Hän on jäänyt leskeksi, eronnut, hänen poikansa on kuollut. Mikä uskot hänen salaisuuutensa olevan? Hän ei kerää vastoinkäymisiä kantaakseen, hän elää surun, kokee sen ja siirtyy elämässä eteenpäin.
Asuntolainan maksuerä on varmaan muutettavissa, lyhennysvapaita voi ottaa.
Moni asia on järjestettävissä, eri asia on, näkeekö ympärillä mahdollisuuksia vai lohduttomuutta.
oma merkitys pitää löytää itse. Sinulla ei ole ollut kummoinen kasvualusta, mutta sinun pitää itse löytää onni ja merkitys.