Minä en tykkää kavereista jotka auttavat kun minulla menee kaikki hyvin mutta kun kaikki on huonosti niin ei auteta

Totta. Tai jos ei auta lainkaan, jos on hätä. Tuntuu aika turhalta silloin se tuttavuus. Jokainen tietysti omien voimavarojen mukaan miettii nämä.

Feikkifrendit voi unohtaa kokonaan niin eivät ole vaivaksi.

Miten ne auttavat kun sinulla menee hyvin?

Minä taas en tykkää kavereista, jotka on yhteydessä ainoastaan aina silloin kun heillä on hätä ja tarvitsevat apua. Hyvinä hetkinä taas ei kuulu mitään. 

Miksi tarvitset jatkuvasti apua?