Lue keskustelun säännöt.
Tuntoja toista lasta odottaessa, kellään muulla näin?
23.01.2012 |
Eli toinen lapsi tulossa, ensimmäinen on nyt 2-vuotias. Toinen raskaus lähentelee viikkoa 30. Mulla ei ole mitään tunnesidettä tähän vatsassa kasvavaan lapseen vieläkään ja pelkään, etten ikinä voisi rakastaa sitä yhtä paljon kun ensimmäistäni. Tämä toinen oli harkittu, toivottu ja suunniteltu raskaus kuten ensimmäinenkin.
Toisaalta vähän samanlaiset tunteet minulla oli ensimmäisessä raskaudessa, mutta melko pian synnytyksen jälkeen lapsesta tuli elämäni tärkein ja rakkain asia. Ehkä toisenkin kohdalla käy niin?
Toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että minun pitää pian jakaa huomioni ja rakkauteni kahdelle lapselle, onko se epäreilua esikoistani kohtaan?
En tiedä onko tällaiset tuntemukset normaaleja? Rakastunko yhtä syvästi myös toiseen lapseeni?
Kertokaahan omia kokemuksianne!
Kommentit (3)
tunteita. Minusta tuntui koko toisen lapsen raskausajan, että tämä on niin nähty juttu etten oikeastaan viitsisi olla edes raskaana. Luotin siihen että sieltä tulee just sellainen lapsi kuin tulee, ja osaan häntä hoitaa, enkä hirveästi fiilistellyt asiasta. Kaikki tavaratkin ja vaatteet oli valmiina, niitäkään ei tarvinnut hankkia, joten raskausaika ei rytmittynyt samalla tavalla tiettyihin merkkipaaluihin kuten esikoisen kohdalla.
Täytyy sanoa, että kakkosen syntymä ei ollut mikään maata järisyttävä juttu. Tunteet toista lasta kohtaan olivat alussa lähinnä laimeita, vähän kuin meillä ois ollut hoidossa joku naapurin muksuista.
Ajan myötä toistakin lasta on alkanut rakastaa kuten esikoistakin. Tietenkin suhde on vähän erilainen, koska kaikki mitä eka lapsi tekee, on aina niin ainutlaatuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntui, että mulla ei ollut aikaa luoda toiseen lapseen samanlaista sidettä masuaikana, kuin esikkoon. Toista odottaessa touhuilin niin paljon esikon kanssa, että kakkonen jäi vähän vähemmälle. Mutta syntymän jälkeen hänestä tuli ihan yhtä rakas ja tärkeä kuin ensimmäisestäkin. Molemmat ovat erilaisia mutta silti yhtä tärkeitä ja rakkaita. Välillä olo tuntuu riittämättömältä, kun esikko kaipaisi minun seuraani enemmän mitä pystyn tarjoamaan, mutta se on normaalia. Toinen joutuu jakamaan huomion sisaruksen kanssa.
mutta eräällä ystävälläni oli. Lopulta tottakai rakasti ihan yhtä paljon toistakin lasta :)