Onko joillekin työyhteisö joku "tukiverkosto"

Ei mulle ainakaan. Käyn siellä tekemässä töitä, juttelen vain työasioista silloin kun täytyy. 

Työkaveruudet on aika huonoja kaveruuksia, silloinkin jos sellainen muodostuu siinä mielessä, että 95% tapauksista ne loppuu jos ei enää työskennellä samassa työpaikassa. Eli voihan niistä nauttia jos on työkaveruus, mutta ei kannata luulla että se on sellainen oikea kaveruus, joka kantaa työpaikan ulkopuolellakin.

Alkoi rasittamaan entinen kaveri, joka tavatessa alkoi pälättämään työkaveriensa asioita ja sitä, mitä oli näiden kanssa tehnyt työajan ulkopuolella. Ei siis eroa työ-, ja vapaa-ajalla. Siinä kohtaa pätkäisin poikki, kun höpötti näiden henkilökohtaisia asioita. Joo, en tunne heitä mutta alkoi ärsyttämään juoruaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulle ainakaan. Käyn siellä tekemässä töitä, juttelen vain työasioista silloin kun täytyy. 

Työkaveruudet on aika huonoja kaveruuksia, silloinkin jos sellainen muodostuu siinä mielessä, että 95% tapauksista ne loppuu jos ei enää työskennellä samassa työpaikassa. Eli voihan niistä nauttia jos on työkaveruus, mutta ei kannata luulla että se on sellainen oikea kaveruus, joka kantaa työpaikan ulkopuolellakin.

No sittenpä ei ole kellään kun sulla ei.

Luulin että jollakin olisi voinut olla.

Kyllä on. Samassa työssä ollut pitkään, aika hitaasti vaihtuva kollegajoukkio. Meitä on 13 yhteensä. Tunnemme toisemme hyvin ja esim sairastuessani kaksi vuotta sitten vakavasti ja ollessani 8 kk sairaslomalla, oli työyhteisön tuki ihanaa ja oikeasti hyödyllistä. Verrattuna esim. muutamiin "ystäviin", jotka luikkivat mahdollisimman kauas mahdollisen kuoleman edeltä. Tai iäkkäisiin vanhempiini, joita ei halunnut edes kaikilla murheilla vaivat, ja jotka enimmäkseen pystyivät vain olemaan itkun partaalla.

Kyllä.

Kyllä sanoisin näin. Olen ollut samassa työpaikassa kohta 20 vuotta ja samoin monet työkaverini. Vaihtuma on aika pientä, joten uusimmatkin työkaverit olen tuntenut jo useamman vuoden. Teemme tiiviisti työtä yhdessä ja kyllä siinä samalla tulee vaihdettua kuulumisia vähän syvällisenkin, oltua mukana elämän iloissa ja suruissa. Tunnemme toistemme puolisot, lapset, vanhemmat ja ystävätkin. 

Ehkä tilanteeni on enemmän poikkeus kuin sääntö, mutta näinkin voi olla. Varmasti riippuu henkilökemioista ja alasta miten paljon työkavereiden kanssa tulee lähennyttyä.

Ihan sama. Työnteko on yliarvostettua. Sama mitä siellä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai on. Ja työkaverit on kavereita normaalille ihmisille,  muttei tietenkään autistìvammaisille ja kenenkään kanssa toimeen tulemattomille kärttyämmille. 

Tuo on totta. Itselleni on jäänyt joka työpaikasta ihmisiä, joista on tullut myös hyviä ystäviä.

No on se töihin liittyvissä asioissa ja tilanteissa, ei toki muuten.