Missä menee sinun raja vieraiden miesten kanssa?

kahveille lähtenyt enkä lähde. Joskus nuorempana etelän reissulla isolla tyttöporukalla (joukossa sinkkuja) tutustuttiin vastaavasti poikaporukkaan, joka myös lomailemassa. Muutama niistä jonkin sortin hierojia ja tuolloin annoin hieroa niskojani/hartioita, osan mielestä tämäkin oli pettämistä, mutta taka-ajatuksia ei ollut minulla eikä kyllä hierojallakaan.

että mies pitäisi noista pettämisenä hitaiden tanssimista, puhelinnumeron antamista, viestittelyä ja jatkoille lähtemistä, kuten minäkin, joten niitä en tekisi. Pidän pettämisenä myöskin selvää flirttailua ja niin luultavasti miehenikin, siis seksuaalissävytteistä puhetta eikä pelkkää pilkettä silmäkulmassa tavallisista asioista puhuttaessa.

Täytyy sanoa, että jos oma mieheni toimisi noin, olisin todella pettynyt. En siis itsekään tekisi tuollaista, mun rajani se ylittää. Mutta pariskunnat on erilaisia ja me taidetaan olla sieltä tylsimmäistä päästä :)

Miksi sen edes annoit?

Ei ole minusta pettämistä, mutta en näe siinä mitään järkeä.



Miksi antaisin numeroni jollekin, jonka kanssa en aio tutustua paremmin? Miksi viestittelisin henkilön kanssa, jolla ja jolle minulla/e ei ole mitään annettavaa?



En koe myöskään tarvetta tanssia hitaita ventovieraiden kanssa. Ajatus on minusta outo ja rikkoo omia rajojani. Miksi antaisin tuntemattoman ihmisen koskea niin intiimisti minuun?

Olen flirttaillut ja jutellut baarissa vieraiden miesten kanssa. Tanssinut hitaita. Antanut puhelinnumeron ja vaihdellut viestejä, jutellutkin. Treffeille en kuitenkaan ole lähtenyt. Voisin lähteä ystävänä kuitenkin vaikka kahville. Olen ollut jatkoilla baari-illan jälkeen. En ole kertonut miehelleni näistä. Mutta ei mulla ole mitenkään huono omatunto näistä, kun en ole kuitenkaan pettänyt miestäni.

Missä sun raja menee ja mitä olet tehnyt?

Mutta kun sitten joskus joku on hakenut hitaille, niin olenkin ollut jäykkä kuin tikku ja tanssiminen on mennyt sellaiseksi käsivarren päästä valssaamiseksi.

Jatkoilla olen ollut joskus isomman kaveriporukan kanssa, ja siitä olen toki miehelleni kertonutki.

Mutta rajat on, ja melkoisen tiukat vieläpä. Eli ei, en enää tanssi edes hitaita. Itse asiassa minua ahdistaa flirttaileminenkin, siitä tulee lähinnä vaivaantunut olo. Flirttailen joskus ns. turvallisessa ympäristössä, töissä ja kaveriporukassa- silloin kun tiedän että flirtti ei voi johtaa mihinkään.

Olen flirttaillut ja jutellut baarissa vieraiden miesten kanssa. Tanssinut hitaita.

Viimeksi tanssin hitaita, se mies sanoi, että sillä on tyttöystävä matkoilla niin suostuin. Muuten en olis missään nimessä. En halua antaa ymmärtää jos en meinaa ymmärtää antaa. Musta kaikki tuosta eteenpäin meneminen on naurettavaa vehtausta.

Minusta on turha selitellä itselleen, että itse "voisi olla vain kaveri". Ne miehet on kuitenkin hakemassa sutinaa ja siitä näkökulmasta varatun naisen muka-viaton selittely kaveruudesta ei oikein kolahda mulle. Ne miehethän nyt jotain kuitenkin yrittäis jos vain sais tilaisuuden. Ja tuollainen varattu nainen, joka roikottaa perässään tuollaisia sutinannälkäisiä miehiä on musta vain säälittävä oman egonsa boostaaja, jonka toiminta näyttää tosi kyseenalaiselta.

Mulla on jo ollut itsellä vähän huono omatunto noista baarireissuista. Koska en itse tosiaan etsi mitään, en kaipaa mitään ihailua, hyvästä seurasta pidän kyllä. En vaan halua antaa ymmärtää mitään sellaista, mitä ei ole. Jotenkin se hitaiden tanssiminenkin vaan saattaa tuntua tosi väärältä.

tuollasta ap:n kuvaamaa silloin kun suhteessa on ollut todella pitkä huonokausi eikä jatkosta ole ollut mitään varmuutta..ja sekin tuntui jo pahalta..

on se, mitä en voi miehelle kertoa tai tehdä hänen nähtensä. Mielestäni sellainen on pettämistä. Eikä ole tullut tehtyä mitään sellaista, meidän suhde on hyvä.

hetkellä rajana se, miten monta kertaa viikossa uskallan tavata salarakastani =)

Toivoisin, ettei miehenikaan tekisi niin. Eri asia, jos puhelinnumeron antamiseen ja kahvilla kaymiseen olisi jokin muu syy, kuten vaikka tyoasiat tai asiat, jotka pitaa hoitaa/selvittaa.

kakkoseen en ole antanut vieraiden naida napsautella ja kimppakivaa en harrasta tuntemattomien kanssa.

Mitä mies ei tiedä, ei sitä satuta.

jos itse toimisin noin. Ja se taas haittaisi miehen ja mun suhdetta.

Voi kun te vieraiden kanssa vehtailijat ette älyä erota. Itsekeskeistä ja todella omaa puolisoa loukkaavaa toimintaa nussia vieraita toisen tietämättä, ei voi muuta kyllä sanoa. Sinkkuna voisitte tehdä tuota ilman tunnontuskia, menettäisitte vain maineenne!



Eri asia toki, jos suhde on avoin ja kummankin osapuolen sellaiseksi tunnustama, silloin antaa palaa vaan mikäli oma pää (sekä ylä- että ala-) kestää.

eiköhän se raja pitäis mennä siinä, että sen mitä tekee, pitää pystyä kertomaan myös puolisolle.

kaikki se mitä et voi miehellesi kertoa on minusta jo jonkin sortin pettämistä. Itse voin jutella jonkun kanssa, mutta teen heti selväksi että olen naimisissa, enkä aio tanssia kenenkään kanssa hitaita, en halailla saatikka jaella puhelinnumeroani.

Olen ihan ehdottomasti yhden miehen nainen, vaikka juttelenkin mielelläni hyvien tyypien kanssa, oli ne sitten miehiä tai naisia.

Eli meillä on hyvin erilaiset rajat.