soitanko poliisille?
Tilanne tämmöinen: Alkusyksystä läheiseltä uudisrakennusalueelta varastettiin yhden viikonlopun aikana useammalta tontilta pientä ja melko vähäarvoista tavaraa: pressuja, vasaroita, sorkkarautoja, työmaakoppiin jätettyjä eväitä jms. Varsinaista arvotavaraa ei viety, vaikka sitäkin olisi ollut tarjolla. AInakin osa rakentajista teki asiasta kuitenkin rikosilmoituksia.
Nyttemmin korviini on oman poikani kautta kantautunut juoru siitä, että asialla olisi ollut lähialueilta koottu 10-15-vuotiaiden poikien joukko. Nimeltä tunnen heistä yhden. Oma poikani ei ole halukas vasikoimaan näitä, vaikka onkin sitä mieltä, että "ovat niin pässejä, että en edes tunne niitä muita kuin sen yhden".
Tavallaan minun tekisi mieleni soittaa poliisille. Ennen kaikkia, myönnän, ehkä siksi, että tämän yhden nimenltä tuntemani pojan äiti kävi pariin kertaan julkisesti vanhempainillassa haukkumassa minut ja oman lastenkasvatukseni silloin kun lapsemme olivat samassa koulussa. Äidille tekisi hyvää huomata, että hänen pikku kullannuppunsa ei olekaan niin erinomainen kasvatuksen tulos. Toisaalta koko juttu tuntuu aika lailla vanhentuneelta, mitää oikeasti arvokasta ei kai ollut hävinnyt ja sen yhden viikonlopun jälkeen ei ole tapahtunut mitään uutta. Enkä minä tosiaan tiedä niistä nimeltä kuin sen yhden.
Soittaisitteko te?
Kommentit (9)
Jos ko äiti on todella haukkunut sinut, niin ilmoittaisin poliisille. Sitten joskus myöhemmin vihjaisin että "olen kuullut että pojastasi on ilmoitettu poliisille ja tehty rikosilmoitus". Mut älä paljasta että se olet sinä.
luin kolme ensimmäistä lausetta,ja tajusin että kakarat asialla.Tottakai soitat poliisit,ihan jo opetusmielessä saavat kohdata tekojensa seuraukset.
todistaa, että pojat ovat ne vieneet. Jos todisteita on niin soita, jos et voi muuta kuin syytellä niin ei poliisi voi silloin mitään.
ei sun tarvitse tietää kuin yhden nimi,loput tulee perässä.
Ne kuulustelut sun muut on niin inhottavia kaikille osapuolille, ettei siita mitaan iloa kukaan saa.
Mutta poliisin kylla kuuluisi tutkia ja etsia todisteita, vaikkei ilmoittajalla niita valmiina olisikaan. Eiko poliisin tyo ole juuri sita?
Ne kuulustelut sun muut on niin inhottavia kaikille osapuolille, ettei siita mitaan iloa kukaan saa.Mutta poliisin kylla kuuluisi tutkia ja etsia todisteita, vaikkei ilmoittajalla niita valmiina olisikaan. Eiko poliisin tyo ole juuri sita?
oletko tosissasi? Jos mun lapsi tekisi jotain tuollaista ilmottaisin ihan itse opetusmielessä.Inhottavaa niissä kuulusteluissa on se matka sinne ja takaisin.Todennäköisesti jätkät luistelee tästä (ehtoollisella) korvausvaatimuksilla,jotka tietysti jakavat keskenään.
Ne kuulustelut sun muut on niin inhottavia kaikille osapuolille, ettei siita mitaan iloa kukaan saa.Mutta poliisin kylla kuuluisi tutkia ja etsia todisteita, vaikkei ilmoittajalla niita valmiina olisikaan. Eiko poliisin tyo ole juuri sita?
mutta on sitten toinen asia, voiko poliisi lähteä tekemään noista ap:n luettelemista tavaroista kotietsintää (mikä nyt ehkä olisi ainoa tapa saada selville asian laita). On tietysti totta, että tuonikäiset saattaisivat tunnustaa asiat kuulusteluissa ja siinä mielessä ap voisi viedä asiaa eteenpäin.
Ap voisi soittaa johonkin poliisin toimistonumeroon (ei 112:een). Olen itse joutunut joskus selvittelemään, mitä eräässä tapauksessa oli vaihtoehtona ja täyttyikö rikos jne., pystyimme rauhassa selvittämään asiaa. Silloin varmasti selviäisi, mitä poliisi voi tehdä. Ylipäätään tuo ei ole mikään hätäkeskusasia niin sinne en joka tapauksessa ensimmäisenä soittaisi.
Se on alhaista.
Mutta soita siksi, että pojat saavat pikkuvarastelukierteensä katki jo tässä vaiheessa. Aikainen puuttuminen on hyvin tärkeää juuri näpistelijöiden kohdalla, sen huomasin itsekin teininä omien puolituttujeni touhuja tarkastellessa.
Poliisilla ei tosiaan ole Suomessa kovin monia keinoja kaytossa, en tieda mista sitten johtuukaan.
todistaa, että pojat ovat ne vieneet. Jos todisteita on niin soita, jos et voi muuta kuin syytellä niin ei poliisi voi silloin mitään.