Minkä takia aikuiset ihmiset tuntuvat

paheksuvan ja moralisoivan vaikka mitä? Etenkin sellaisia asioita, joita on itsekin kokenut, eli vaikkapa lapsuutta ja nuoruutta.



Ymmärrän kyllä, että järkeä ja kokemusta on varmaan vuosien saatossa tullut, mutta täälläkin monta keskustelua saa ainakin minut miettimään, että ihan oikeastiko ihmiset ovat niin kapeakatseisia?



Toki omaa lastaan haluaa suojella ja toivoo, että siitä kasvaa kunnon kansalainen. Itsestäni voin sanoa, että kaikenlaista sitä on tullut tehtyä ja kokeiltua ja aika normaali aikuinen minusta on nyt tullut. Teini-ikä meidän perheessä alkaa kohta olla ajankohtainen, mutta olen päättänyt, että ongelmatilanteissa yritän muistaa sen, että itsekin olen joskus aikoinaan teini ollut.