Välillä mun tekis mieli potkia mun miestä oikein kunnolla. Ja kuristaa lopuksi.

Meillä on ihan helvetin sotkuista ja oikeastaan jo likaistakin. Meillä ei ole lapsia, olemme vain laiskoja. Sotku on sitä luokkaa, että täällä voisi luulla asuvan muutama spurgu, tosin pulloja eikä tupakantumppeja ole.



Äsken taas kiukuttelin miehelleni jotain tyhjänpäiväistä ja se kysyi, että mikä on. Aloin sitten avautua tästä sotkusta: että kun on näin paskaista, niin ahdistaa niin kamalasti, että se sitten purkautuu kiukutteluna. Sanoin miehelleni, että meidän on nyt tehtävä kunnon suunnitelma, kuinka saadaan tästä luukusta taas asuttava.



Mies vastasi, että ei enää mitään suunnitelmia, SIIVOTAAN. Ja sitten se meni sohvalle katsomaan saakelin idioottimaisia Simpsoneita.



Mä en enää pysty asumaan täällä paskan keskellä ja mies vaan makaa sohvalla. En pysty siivoamaan yksin.