Kannattaako tunnustaa jos pettää?

Zen Cafen klassikkobiisissä esitettiin tämä kysymys. Itse lähdin kaverini kanssa baariin joskus yli 10 vuotta sitten ja tapasimme siellä pari vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Vietimme iltaa yhdessä, tanssittiin hitaita ja suukottelimme. Olin hiukkasen humalassa, mutta se ei toki ole mikään selitys. Baarista tajusin kuitenkin lähteä omaan kotiini nukkumaan ja heräsin vierashuoneen sohvalta aamulla melkoisessa morkkiksessa. Lapset tulivat ihmettelemään, kun olin nukkunut niin pitkään. En ollut baarituttavuuteeni sen jälkeen yhteyksissä. En ole tästä baariseikkailusta kertonut myöskään kotona mitään.

Nyt jo pitkän ajan kuluttua olen sitä mieltä, että ei: Ei olisi kannattanut tunnustaa tuolloin mitään ja laittaa koko "asetelmaa p4skaks", koska perhe-elämämme on sujunut mukavasti. Alkuun oli jonkin aikaa melko pahat morkkikset, mutta ajan myötä ne lievenivät. Nykyään kun asia tulee mieleen, lähinnä naureskelen omalle typeryydelleni. Ehkä itse opin tapauksesta, että pienellä hölmöilyllä on mahdollista menettää paljon ja olen suhtautunut baarisekoiluihin aika paljon varovaisemmin.