"En laihduta itsekurilla, vaan elämäntapamuutoksella", kysymys tästä

Miksi joku syö karkkia, leivonnaisia ja sipsejä limu kyytipoikana joka päivä? Tuohan on mielenterveysongelma. Vähintään addiktio eli sairaus.

Hanki kirja "laihduttamisen loppu" ja noudata sen ohjeita.

Siihen tottuu ja huomaa että on parempi olo ilman niitä. Nuo herkut on myrkkyä.

Itse tein elämäntaparemontin 3 vuotta sitten. 

Ja joo, vaikka nykyään muodikasta julistaa ettei tarvi yhtään itsekuria... Niin kyllä sitä tarvii. 

Nälkää EI saa kyllä nähdä, ja kun syö järkevästi, monipuolisesti, pitää huolta proteiinin saannista eikä tavoittele nopeaa painonpudotusta, ei tarvitse kuin kohtuullisen määrän itsekuria. 

Mutta kyllä mäkin joudun toppuuttelemaan usein itseäni, kun tekisi mieli mässäillä enemmän, esim. kun mies syö vieressä elokuvaa katsellessa huoletta ison määrän sipsejä ja suklaata, ja itsekin olen jo syönyt kourallisen... 

Tarvii nimenomaan itsekuria. Työpaikan taukohuoneessa on jatkuvasti herkkuja tarjolla. Vaikeaa on olla ottamatta, kun joku on leiponut, tai suklaata ja karkkia on kulhot täynnä. 

On helpompi olla ostamatta herkkuja kotiin, mutta tuo työpaikkahomma on hankalaa. Etenkin, kun työkaveteita pitäisi jututtaa ja konsultoida milloin mistäkin, mutta heitä voi tavata vain yhteisessä taukohuonetilassa.

Tottumus on toinen luonto.

Terveellisestä elämästä pitää tulla elämäntapa.

Aluksi ehkä tarvitsee, mutta kun siitä viikkojen tai kuukausien aikana tulee tapa,  sitten ei niinkään tarvitse. Omasta kokemuksesta puhun. Mutta en oikein ymmärrä, mitä pahaa itsekurissa on. Miksei sitä voisi harjoittaa? Itse ainakin nautin siitä, kun saan tehtyä jonkin asian, joka vaatii itsekuria. m50

Fiksuilla elämäntavoilla ei tarvitse nähdä nälkää toisin kuin hömppädieeteillä.

Se elämäntapamuutos on paljon muutakin kuin että esim. syö vähemmän ja liikkuu enemmän. Se tarkoittaa myös oman ajattelunsa muutosta, sitä että näkee itsensä sellaisena jollaiseksi haluaa tulla, ja elää jo sitä elämää. Jos tarvitsee kiristellä hampaita ja olla itsekuria jotta ei syö niitä työpaikan kahvihuoneen keksejä, niin et ole tehnyt tarvittavaa elämänmuutosta pääsi sisällä, olet edelleen entisessä itsessäsi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Siihen tottuu ja huomaa että on parempi olo ilman niitä. Nuo herkut on myrkkyä.

Herkuttelua ei tarvi lopettaa. Sitä voi kohtuullistaa. Hyvän kierre lähtee siitä liikkeelle, että syödään sitä terveellisestä ruokaa riittävästi. Sitten sen päivittäisen 50 gramman lisätyn sokerin kiintiön voi halutessaan käyttää herkkuihin. Kun syö terveellistä ruokaa riittävästi, ei verensokeri heilahtele ja kun se ei heilahtele ei myöskään tule niitä herkkujen mielitekoja kuten silloin kun niukistellaan sen terveellisen ruoan kanssa, pidetään pitkiä ruokailuvälejä ja syödään nälkään niitä herkkuja liikaa.

Karkki on epäterveellistä, eikä täten kukaan terve ihminen syö karkkia. Karkki on turhuuksien turhuus.

Vierailija kirjoitti:

Tottumus on toinen luonto.

Terveellisestä elämästä pitää tulla elämäntapa.

Uuden elintavan omaksumisessa menee 6-8 viikkoa ennen kuin se automatisoituu. Elintapoja kannattaa muuttaa yksi kerrallaan. Pahin virhe on lähteä muuttamaan kaikkea kertarysäyksellä. 

Se on pitkä prosessi mikä tapahtuu pitkällä aikavälillä kokoajan niin että mitä enemmän tekee ja noudattaa sitä enemmän sitä ns itsekuria kehittyy itselle. Se on monesti aluksi sitä että kokoajan lipsutaan ja syödään viikonloppusin huonommin jne, mut jos siinä vaan pysyy tahtomatta niin se itsekuri kokoajan kasvaa paremmaksi ja lopulta ne jää kokonaan. Mulla kesti pari vuotta ennenku ne jäi sit lopulta kokonaa ja mä tajusin että mun ei tarvi vetää perhepizzaa ja muuta turhaa joka viikonloppu.

Itsekuria on huomattavadti helpompi ylläpitää, kun syö useammin ja terveellisesti. Se taas vaatii aikaa ja energiaa. Eli joo itsekuria tarvitaan, mutta ei niin paljon. :)

Tarvitaan siihen. Ehkä tuon toteamuksen esittänyt on tarkoittanut itsekurilla jotain sellaista, että paastotaan hulluna tai kielletään itseltä kaikki vähänkin kaloripitoisempi. Eli joka noin sanoo, ehkä mieltää itsekurin aika suppeasti tai jopa vähän väärin. 

Elämäntapamuutos vaatii ennen kaikkea johdonmukaisuutta ja ptkäjänteisyyttä, joten kyllä se edellyttää jonkin asteista itsekuria.

Mun tuttavapiiristä kaksi laihtui huomattavasti oleskellessaan Afrikassa useita kuukausia, toinen vuoden. Siellä ruokailtiin vain 2 kertaa päivässä ja siinä välissä juotiin vain teetä. Paikallinen tapa ja kyllä siihen kuulemma tottui, eikä ollut edes nälkä. Eli kyllä voi oppia, jos sellainen ympäristö, missä syödään huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin meillä. Tai siis se, että se on normaalia, eikä ole mitään erikoista. Molemmat siis aikuisia ja ylipainoisia lähtiessään.