Olen lähihoitajana ikäihmisten hoivakodissa ja haen koko ajan töitä muualta. Juuri hakemaani paikkaan oli tullut 29 hakemusta

Olen töissä Attendolla ja työpaikka on ihan peestä pääasiassa esihenkilön vuoksi. Työkavereiden kanssa tulemme kaikki hyvin toimeen, mutta paineet ylemmältä taholta on kovat. Työntekijämäärä on tietysti minimissään ja meidän selkänahasta revitään. On kova työ saada hoidettua asukkaiden perustarpeet kuten hygienia, ruoka ja lääkkeet. Sitten maristaaan kun ei ole tarpeeksi viriketoimintaa ja ulkoilua. No kylmä tosiasia on, että ensin hoidetaan perustarpeet ja sitten katsotaan jääkö muuhun aikaa.

Ihmetellään, kun on paljon sairauslomia, mutta hoitajat hajoaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Uupumisia on ollut paljon ja muutamassa kuukaudessa viisi työntekijää on lähtenyt muualle töihin. Silti vika on muka vain työntekijöissä. Harva hakee meille töihin koska maine on levinnyt. 

Hain töihin hyvinvointialueelle ja huokaisin, kun näin sähköpostin rekryn päättymisestä ja siitä montako hakijaa oli. Saa nähdä pääsenkö edes haastatteluun. Edelliseen paikkaan mihin hain oli yli 100 hakijaa enkä päässyt edes haastatteluun. Tuo aiemmin hakemani paikka oli sairaanhoitajan ja tämä viimeisin oli lähihoitajan. 

Olen siis koulutukseltani sekä lähihoitaja että sairaanhoitaja. Työantajalla ei ollut tarjota sairaanhoitajan työtä ja ne ovat muutenkin kiven alla tällä alueella. Teen sitten mielummin lähihoitajan töitä kuin olen työtön. Olisi pitänyt jättää koko sairaanhoitajan koulutus väliin. Turhaan meni aikaa ja rahaa siihen. 

Katselen kyllä töitä myös aivan muilta aloilta, jos johonkin voisi päästä ilman sopivaa koulutusta. Tässä töiden ohessa teen merkonomin tutkintoa verkossa, jos sitä kautta olisi jotakin apua työtilanteeseen. Omistan omakotitalon tällä pienellä paikkakunnalla eikä ole kyllä oikein halua muuttaa muualle koska viihdyn täällä. Auto on, että voin ajella muualle töihin.