Ketuttaa nuo rahankerjääjät.
Tänään kun kävelin kadulla, minua lähestyi aikuinen ryysyihin pukeutunut mies ja pyysi minulta rahaa. Olisiko antaa euro tai kaksi, että saisi leipää? Ei ollut kuulemma syönyt pariin päivään mitään.
No joo, heitin hänelle kolikoita.
Tämä oli jo ehkä neljäs kerjäläinen tänä vuonna minun kohdalla. Liikun kaupungin keskustassa harvoin, eli sikäli paljon.
On tämä Suomi nykyään aika kahtia jakautunut maa. Rikkaat rikastuu ja osa näkee nälkää.
Kommentit (7)
Kokeileppas sanoa joskus, jos olet kaupan vieressä, että ostat sieltä sille kerjääjälle leivän, saatat saada nyrkin nenuusi. Semmosia leivän kyselijöitä.
1980-90 -luvuilla tuo oli yleistä. Kerjättiin pieniä summia. Kerran tarjouduin ostamaan kerjääjälle ruokaa, ei kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Kokeileppas sanoa joskus, jos olet kaupan vieressä, että ostat sieltä sille kerjääjälle leivän, saatat saada nyrkin nenuusi. Semmosia leivän kyselijöitä.
"Ohhoh, mites se kerjäläinen pultsari nyt noin kompastui jalkoihinsa niin että puolen lärviä on veressä?"
Oma syynne kun annatte rahaa. Johan ne siitä innostuu kerjäämään lisää.
Nälkää valittavat ja rahaa pitää saada. Jos ostaakin ruokaa heittävät sen roskikseen. Nähty on.
Ennen, multa kaljaveikot pyysi euron tai pari. Annoin, jos sattui olemaan lompsassa niin paljon. Lopulta eräs taas pyysi 2 eurosta. Vastasin, et maksoit sen velkasi (20e), minä olen antanut lähes saman 20e, ei enää senttiäkään.
Iloisia kaljaveikkoja? Aika surullisia kohtaloita. ..... No, jätkien en tarvinnut kärsiä koronasta (eikä sodanuhasta).
Niitä, jotka ostarilla päivystivät aamusta iltaan, lämpimän kelin aikaan, talvella ei. Siinä oli myös narkkeja. Tulivat toimeen keskenään.
Minut ne narkit jätti rauhaan, en tiedä miksi. Ehkä ne kaljaveikot olivat sanoneet, et "tuo on hyvä tyyppi, anna olla rauhassa" ???. En tiedä. (en asu enää siellä eli en tiedä miksi se "maailma" on mennyt).
Onpa teillä päin kolkko meininki. Ei meillä Helsingissä.