Lue keskustelun säännöt.
Ikävä vanhaan kotiin
03.09.2026 |
Asuin aikanani kymmenen vuotta kerrostalossa, rähjäisessä, mutta ihanassa kämpässä ensimmäiset aikuisvuoteni.
Tapasin mieheni ja muutimme sitten toiselle paikkakunnalle, kaksikerroksiseen rivitaloon, missä molemmilla omat huoneet myös. Ajattelin, että ikävöisin vanhaa kotiani yli kaiken, mutta kotiuduin melko pian ja olin rakastunut kivaan, uuteen kotiin. Rivitalon pieni piha sopi täydellisesti ja jollain lailla tykkäsin kaksikerroksisesta, vaikka se oli todella epäkäytännöllinen. Edestakaisin ravaamista yläkerrassa, pyykkihuolto alakerrassa, makkarit yläkerrassa, ei säilytystilaa alakerrassa, niin aina sai rampata kerrosten väliä. Silti jotenkin oli ihana rauha aina jommassa kummassa kerroksessa.
Asuimme vuokralla, ja ostimme sitten oman omakotitalon. Ihan jo siitä, että rivarimme vuokra oli kovin kallis ja sillä makseli varmaan tuplaten nykyisen lainakulut.
Omakotitalo, mihin muutimme nyt, on kivasti rempattu ja uudehko, joten mitään sen suurempaa ei tarvitse tehdä. Isompi, mutta yksitasoinen.
Ollaan kohta kuukausi asuttu uudessa kodissa ja katselen edelleen ikävöiden vanhan kodin kuvia. Uusi koti ei tunnu vieläkään omalta, kaipaan jostain syystä kahta kerrosta ja pientä rivarin pihaani. Nyt piha on liian iso ja mies kyllä tykkää siellä hääräillä ja muutenkin tehdä omakotitalon töitä. Itse en niinkään.
Milloin se helpottaa? Vastaavia kokemuksia teillä, jos olette muuttaneet?
Kommentit (9)
@1 Kiitos kommentistasi! Koti on tosiaan siellä, missä on hyvä olla ja vapaa. Kaikkea hyvää sinne ja kissoille rapsutuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun nyt rähjäisessä yksiössä ja tuntuu oudolta, että joskus ikävöisin tätä? Mutta onhan tänne kertynyt muistoja:3
Minä (nainen) hääräilen meidän omakotitalon pihalla kukkien parissa. Mies lojuu sohvalla tai käy hääräilemässä kavereiden pihoilla. Rakentelee siis muille, ei meille.
>Nimim. Koti on siellä missä olo on vapaa
Sanonnan mukaan, koti on siellä minne avaimesi sopii. Minun mielestäni koti on siellä missä on joku avaamassa oven.
Asun pienessä kerrostalokopperossa, jossa alakerran lapsiperhe möykkää häiritsevästi alati. Kaipaan entistä ihanaa saunallista rivitaloasuntoa. Ei kuulunut hälinää. Todella usein näen unta, että olen siellä edelleen ja pari kertaa olen nostalgiasyistä käväissyt siellä pihalla pyörähtämässä haikein mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin asua lapsuuden kodissani maalla. Tai oikeammin haluaisin sen kesä paikaksi. Eipä ole rahaa.
Minä muutin lapsuuden kotiini, tai mökilleni. Täällä on ihan hirveästi hommaa, puutöitä ja puilla lämmittämistä. Mutta kaunis luonto. Osaan nauttia tästä nyt kotinani, mutta tiedän, että osaan nauttia esim. krs-talon helppoudesta, kun muuton aika tulee :) Musta koti on siellä, missä rakkaasi ovat. Ja jos on itsensä kanssa sinut ja yksineläjä, niin koti on siellä, missä viihdyt parhaiten ja tunnet olevasi turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma kun 70 yötä vaaditaan uuten asuntoon kotiutumiseen.
Kokemuksia (puhun miehestä, en ole ollut naimisissa kuitenkaan - enempi poikaystäviä):
1. mieheni tahtoi asua purjeveneessä, rakentaa purjeveneitä ja purjehtia yksin maailman ympäri. Talvet hän ajelehti yli-ikäisenä vanhemmillaan, jotka maksoivat kaiken. Kesät piti asua purjeveneessä: kaiken piti mahtua purjeveneeseen. Jouduin luopumaan kotieläimestäni, ettei hän jättäisi minua. Sopeuduin, sopeuduin, sopeuduin. (Lähdin, kun näin hänen lyövän äitiään. ) 2. mies - asuttiin vuokralla krs-talossa ja luhtitalossa, kaksi koiraa eikä pihaa. Ei toiminut. 3. mies: asuttiin ok-talossa, jossa 2 kerrosta ja iso piha. Toimi parhaiten. Parhaimmillaan molemmilla omat kerrokset. 4. mies: asuttiin erillään, eikä hällä ollut hätää muuttaa yhteen. Osteli asuntoja, remppasi niitä, spontaani myyntitykki. Eron syy: useat naisystävät, joita piti minun rinnallani.
Tämän kokemukseni perusteella - vain yksi naisen elämä - sanoisin, että olen kotonani missä vain, missä saan olla yksin rauhassa kissojeni kanssa :) Nyt ok-talo maalla. Kun tästä vanhenen, varmaan rivari, jossa kissatarha. Kun vielä, krs-talo, jossa lasitettu parveke.
Nimim. Koti on siellä missä olo on vapaa