Näin minusta tuli idiootti

Olen koko elämäni katsonut ihmistä sydämeen, ei lompakkoon. Kotoisin köyhästä perheestä. 

Keskiluokkaistumiseni pääsi jo hyvään vauhtiin mutta sitten iski Kallis avioero. Ihan kaunistelemattomasti muijan eroiluharrastuksia ja uusia panotuttavuuksia on saanut sponsoroida yhteensä kymmenillä tuhansilla euroilla.

No mitäpä tuosta. Maailma on täynnä kaltaisiani ihmisiä, jotka katsovat sydämeen, eikö näin? 

Väärin. Se, miten ihmiset juoksevat rahan perässä näkyy kaikkialla. Tinderissä kysytään heti onko sitä kesämökkiä ja millainen auto, kaverit puhuu asioista jotka oli mulle täysin eri maailmasta ja jos joskus netissä avautui raha-ahdistuksestaan, heti joku rahatyyppi tai sellaisena esiintyvä kiiruhtaa kertomaan omasta täydellisestä elämästään ja ihmettelee, miksi minä en tee omalle tilanteelle ääni mitään. 

Sitten muutama vuosi sitten sattui melkoisia onnenpotkuja pörssissä, omaisuuteni kymmenkertaistui lyhyessä ajassa. 

Mutta luonteeni muuttui. Niin paljon olen saanut kärsivät, nyt on muiden vuoronä. Nauran itse nykyään köyhille,.jotka ovat tyhmiä ja laiskoja. Olen facebookissa mm. Sellaisten ja vähävaraisten ryhmissä ja nauran siellä oleville avautumisille. Miksi ette tee mitään asialle, kun minäkin tein? Kysyn mielessäni 

Miten välillä itsekin, mikä ihme minua vaivaa. Kai se on sitä, että kerrankin saa elämässään laittaa takaisin eikö vain katse alaviistoon nöyränä kulkea ohi parempien ihmisten edessä.