Ehdotin puolisolleni pariterapiaa

Selvästi kokee vaikeaksi puhua kun olet läsnä. Voi olla asioita joita pelkää ottaa puheeksi kun sinä siellä. Totta hitossa toisen pitää voida käydä yksinkin. 

Kuulostat jotenkin dominoivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Selvästi kokee vaikeaksi puhua kun olet läsnä. Voi olla asioita joita pelkää ottaa puheeksi kun sinä siellä. Totta hitossa toisen pitää voida käydä yksinkin. 

Kuulostat jotenkin dominoivalta. 

Et ehkä osannut lukea aloitustani. En vastusta sitä että hän haluaa käydä myös yksin mutta koen että meidän kannattaisi käydä myös yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Selvästi kokee vaikeaksi puhua kun olet läsnä. Voi olla asioita joita pelkää ottaa puheeksi kun sinä siellä. Totta hitossa toisen pitää voida käydä yksinkin. 

Kuulostat jotenkin dominoivalta. 

Lukutaito? Aloittaja ei missään sano että puoliso ei saisi käydä terapiassa yksin. 

Onhan tuo jo kotiinpäin että menee yksin. 

Jaksaisitko odottaa että hän saa ensin oman päänsä järjestyksren? 

Pariterapia ei toimi jos sitä ei tee ajatuksella. On mahdotonta olla läsnä jos itse on hukassa. 

Ensin yksin ja sitten yhdessä. Me tehtiin noin ja terapian päätteeksi halusin eron. Ihan lamppu syntyi kuinka paska suhde meillä oli. Kiitokset vaan parisuhdeterapialle.

Eiköhän terapeutti suosittele yhteistä käyntiäkin jossakin vaiheessa. 
Älä painosta, terapiaan lähteminen yksinkin on hyvä asia.

Ennen yhteiskeslustelua, kumpikin voi puhua myös erikseen terapeutin kanssa? Siellä voi käydä yhdessä ja erikseen. Mutta ei voi olla niin että hän puhuu siellä omiaan tai luuloja, pitää olla rehellinen itselle vai selviääkö asiat. Ja haluaako kumpikin tietoja sinne itsestään. Jos on perheväkivaltaa, uhri voi käydä erikseen yksin.

Nainen kieltäytyy pariterapiasta rasan yhdestä syystä ja se in se, että hänellä on toinen mies. Muuten naiset kyllä halyavat puhua mutta jos nainen tietää että ei voi puhua rehellisesti niin hön ei halua maksaa pariterapiasta turhaan. Ei se välttämättä fyysistä vielä ole mutta ajatus on jo jossakussa toisessa. Naiset tekevät sitä eroa paljon pidempään kuin miehet ja lopullinen ilmoitus ja "keskustelu" saattaa olla useamman vuoden prosessin päätös. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo jo kotiinpäin että menee yksin. 

Jaksaisitko odottaa että hän saa ensin oman päänsä järjestyksren? 

Pariterapia ei toimi jos sitä ei tee ajatuksella. On mahdotonta olla läsnä jos itse on hukassa. 

Odottaminen ei ole ongelma, johan tässä on vuosia yritetty omin neuvoin. En vaan ihan ymmärrä miksi ei haluaisi käydä terapiassa myös yhdessä, kun meidän isoin ongelma on nimenomaan keskinäinen kommunikointi. 

Itse mietin että pelkääkö hän että terapiassa hänet tai hänen tapansa jotenkin tuomitaan. Itse nimittäin pelkään sitä aika paljonkin. Puolisoni mielestä kaikki vika on minussa ja kyllä myönnän pelkääväni että terapeutti onkin samaa mieltä. 

Mutta kiitos näkemyksistä. Toivon että puolisoni suostuu myös yhteiseen terapiaan jossain kohtaa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi kokee vaikeaksi puhua kun olet läsnä. Voi olla asioita joita pelkää ottaa puheeksi kun sinä siellä. Totta hitossa toisen pitää voida käydä yksinkin. 

Kuulostat jotenkin dominoivalta. 

Lukutaito? Aloittaja ei missään sano että puoliso ei saisi käydä terapiassa yksin. 

Toisaalta kysyi, että mitä ajattelet. Joten lukutaito tuolla jota kommentoit oli hyvä. 

Ajattelisin että hän haluaa käydä terapiassa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi kokee vaikeaksi puhua kun olet läsnä. Voi olla asioita joita pelkää ottaa puheeksi kun sinä siellä. Totta hitossa toisen pitää voida käydä yksinkin. 

Kuulostat jotenkin dominoivalta. 

Lukutaito? Aloittaja ei missään sano että puoliso ei saisi käydä terapiassa yksin. 

Toisaalta kysyi, että mitä ajattelet. Joten lukutaito tuolla jota kommentoit oli hyvä. 

Sinunkin lukutaitosi on heikko. Aloittaja sanoo että hän ei tiedä mitä ajatella siitä että hänen puolisonsa haluaa käydä pariterapiassa vain yksin, ja kysyy mitä muut ajattelisivat siinä tilanteessa. 

Minä ajattelen, että hän ei pysty sanomaan sinun läsnä ollessa sitä, että miltä hänestä tuntuu ja että miten hän kokee suhteenne. Mistä tällainen johtuu, niin syitä voi olla erilaisia.

Haluaa ensin kertoa terapeutille totuuden siitä, miksi suhteenne ei toimi. Esim. että ei rakasta sinua tai että pettää. Katsoo, saako siitä tarpeeksi voimia eroon vai pitääkö sinuakin vaivata terapialla. Ei halua korjata suhdetta.

Vaimoni halusi lopettaa terapian, kun siellä alettiin keskustella hänen negatiivisista puolista. Minua olisi mielellään haukkunut vaikka kuinka kauan.

Minä kieltäydyin terapiasta koska juurikin pelkäsin että siellä minut lopullisesti tuomitaan. Jos se yhtään lohduttaa niin kadun kyllä. Olisi pitänyt edes yrittää. 

Ap tässä. Juttelimme vielä eilen illalla tästä puolisoni kanssa ja hän kertoikin minulle että hän on joskus aiemman suhteensa loppuvaiheessa käynyt pariterapiassa, silloisen kumppaninsa ehdotuksesta. Hän ei ollut kokenut sitä hyödyllisenä. Sitä vastoin kun hän oli tuon eron jälkeen käynyt yksin terapiassa, siitä oli hänelle ollut todella paljon apua. Kun sitten kysyin häneltä että onko hän jotenkin mielessään jo eronnut minusta ja siksi nytkin ajattelee että yksin voisi terapiaan mennä, hän kielsi tämän ja lopulta totesi että voi lähteä yhdessä minun kanssani, vaikka suhtautuukin siihen skeptisesti. 

Itselläni kun ei ole minkäänlaista kokemusta terapiasta, ei yksin tai yhdessä, niin en tiedä mitä odottaa. Kuten totesin aiemmin, tietysti pelkään että saan siellä jonkinlaisen lopullisen tuomion ja se kuinka puolisoni mielestä minä olen syypää kaikkeen saa vahvistuksen, mutta jos näin on, senkin haluan kuulla. Tiedän että minussa on paljon vikaa, en ole täydellinen suinkaan, mutta vaikka kuinka yritän muuttua ja taipua miljoonalle mutkalle, en pysty korjaamaan suhdettamme yksin. 

No, ehdotuksia hyvästä pariterapeutista pääkaupunkiseudulla otetaan vastaan. 

Aloittajaa tässä ketjussa nyt syyllistetään mutta eiköhän siinä toisessa osapuolessakin ole jotain syytä vaikeuksiin. Jos pariterapiaa on tarvittu jo edellisessä suhteessa niin tuskin hänkään mikään täydellinen ihminen on. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kieltäydyin terapiasta koska juurikin pelkäsin että siellä minut lopullisesti tuomitaan. Jos se yhtään lohduttaa niin kadun kyllä. Olisi pitänyt edes yrittää. 

Sama kokemus ja samoja ajatuksia. Varmaan ero oli meillekin oikea ratkaisu mutta olisi pitänyt antaa vielä mahdollisuus. Me ei vaan osattu olla riitelemättä ja ajattelin että kukaan ei pysty sitä muuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni halusi lopettaa terapian, kun siellä alettiin keskustella hänen negatiivisista puolista. Minua olisi mielellään haukkunut vaikka kuinka kauan.

Olisihan tuollainen rankkaa. Jos terapiassa tosiaan keskustellaan vain toisten huonoista puolista. Ennemmin haluaisin että siellä paneuduttaisiin meidän väliseen kommunikaatioon. Minä en vaan millään osaa ilmaista vaikeita tunteitani ja ajatuksiani tavalla joka ei ärsyttäisi puolisoani ja johtaisi joka kerta erouhkaan. Olen yrittänyt kehittää itseäni ja itseilmaisuani mutta en vain löydä tapaa joka ei puolisoani triggeröisi. Terapiasta toivoisin apua tähän. 

Ap