Harkitsen avioeroa...

Herätä mies ymmärtämään, että suhteenne vetelee viimesiä ja sinä haluaisit vielä tehdä kaikkesi. Jos miehesi on masentunut, hän tarvitsee apua. Selvitä, mistä on kyse. Voi myös olla, että hän on ihastunut toiseen naiseen.

niin hoitaa lapsia ja taloutta eikä istu koneella!



Itsekin olen, odotan viidettä lasta ja minusta miehelle riittää työssäkäyminen, jos et sano että vie pyykki kuivumaan niin miksi miehen pitää tämä tehdä vaan koska ajattelet niin etkä sano? Sekin olisi eri jos mies ei tekisi pyytämälläkään.



Minusta tuo kuulostaa että äidillä tässä on synnytyksen jälkeinen masennus; sulla on mies joka käy töissä ja viettää normaalia arkea, tekee kotitöitä(si) kun pyydät.

Jospa sulle tekisi hyvää alkaa vaikka harrastamaan jotain?

Tai menette koko perheen kanssa tekemään iltaisin jotain?



Ehkä tosiaan ostokäyttäytymisesi on huono? Tartteeko lapset kaikkea? Sanoit että talous huolettaa mutta haluat olla kotona vuoden lisää. Onko se perheen vai sinun valinta?

Tuo että lapset riitelee etkä sekaannu niihin voi olla hyväkin asia, mutta tuo kasvatuksellinen seikka pitää olla yhtenäinen juttu teidän vanhempien kesken.

enää jatkaa.

Sitäkin olen ihmetellyt että ollaan puhuttu neljännestä lapsesta( mies enemmän) mutta silti ei lasten kanssa halua tehdä mitään. Itse en kyllä lisää lapsia halua jos ei tahti muutu. Kahden ensimmäisen lapsen kanssa hän auttoi tosi paljon mutta nykyään ei heidänkään kanssa jaksa olla. Paljon suunnittelee että olisi kiva tehdä kaikkea mutta käytännöössä sit ei.



Sitten tämän nuorimman kanssa ei oikein osaa olla. Jos olen esim suihkussa niin mies vaan itkettää ja työntää tuttia vaikka olisin sanonut että vauvalle saattaa tulla jo nälkä kun viime syönnistä on aikaa. Laittaa vaan lattialle ja huudattaa. Sitten kun ihmettelen hänen touhuaan niin sanoo että ei se viihdy hänen sylissään. No ei ihme kun ei ikinä tosissaan yritä.

heppoiset ovat syyt eroosi.



Ymmärrän, että sulla on tosi p...nen tilanne. Miehesi on yksi lapsi lisää.



Ero on aina, aina traumaattinen kokemus lapselle.



Erosin kerran ja kannan loppuelämäni surua/pahaa mieltä siitä, että tein sen lapselleni. Lapsi siinä kärsii. AINA.



Olen nyt uudessa liitossa ja meillä on pieni lapsi. Mies on valkokaulusalkoholisti, mutta ero ei tule kyseeseenkään lapsen takia. Ei vaikka välimme ovat kuin viulunkieli hänen juomisensa takia. Parempi aamulla krapulaansa nukkuva isä kuin ei isää ollenkaan - tai harvoin.



Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

...olen rouva.



Siis minä olen masentunut jos mies huutaa? Enpä ajatellutkaan sitä noin.



Meillä kyllä oli miehen kanssa aikoinaan selvää että yhdessä lapset on hankittu ja yhdessä ne hoidetaan.



Kyse oli siin lasten hoidosta ei kotitöistä. Minä kyllä pesen pyykit ja siivoan ja teen ruuat. Ei siinä mitään. Ja päivisin hoidat lapset mielelläni. Mutta silloin kun mies on kotona, eli illat ja viikonloppuna niin silloin ei ole mielestäni liikaa pyydetty että mieskin osallistuu lasten kanssa olemiseen.



Enkä tosiaankaan kuluta rahaa liikaa. Mistä edes kuluttaisin. Omat tuloni ovat todella vähäiset ja ne menee täysin ruokaan. Miehen tulot taas lähinnä laskuihin.

Kyllä lapset mielestäni ansaitsee ainakin jouluna ja synttäreillä lahjoja. Ja joskus saadaan sukulaisilta joitain leluja.



Taloudellinen tilanne huolettaa siis sen jälkeen jos eroaisin miehestä. Ei tällä hetkellä.



Ja tiedoksi. Se että olen ollut kotona on yhteinen päätös.

Vähän samat fiilikset kokeneena. Mies oli äksy, sen kanssa ei voinut puhua. Nasahti pienemmästäkin asiasta niin mulle kuin lapsillekin. Harkitsin jo omassa mielessäni eroa. Tiesin, että miestä stressasi moni asia, esim. raha-asiat, työ, terveys ja oli varmasti masentunut, josta itsekin puhui, muttei ollut valmis tekemään mitään asian eteen. Itse jaksoin hoitaa kodin ja ajatella positiivisemmin.



Mies suutuksissaan tukisti lapsia, ja komensi liian kovalla kädellä (ei kuitenkaan lyönyt). Kerran suutuksissaan sitten heitti hiusharjan tytärtämme päin niin, että harja osui otsaan, ja siihen tuli pieni nirhauma. Tuo oli viimeinen tikki. Jos aikaisemmin olin yrittänyt puuttua "turhiin" suuttumistilanteisiin, sain itse samalla mitalla haukut. Mutta tuo harjan viskaaminen "herätti" miehenkin tajuamaan käytöksensä, ja hän omasta halustaan halusi tehdä asialle jotain. Hän otti yhteyttä Lyömätön linja:an, jossa kävi keskustelemassa n. puolen vuoden ajan. Muutos käyttäytymiseen siis tapahtui, ja mies on oppinut hallitsemaan tunteitaan ja käyttäytymistään.



Asialle tuli siis kerrasta poikki muutos. Vaikka edelleen elämää stressaavia asioita on, niin perhe-elämä on normalisoitunut, eikä suuttuminen pääse kasvamaan yliäyräiden.



Mutta kaikessa tässä, halu muuttumiseen pitää lähteä myös siitä itsestään. Jos vain toinen haluaa muutosta, niin se ei auta. Ap:lle tsemppiä, ratkeaa tilanne sitten tavalla tai toisella.

pitkään miettinytkin asiaa. Kaikki alkoi mennä päin mäntyä silloin kun rupesin odottamaan kolmatta lastamme. Eli reilu vuosi sitten. Ja tilanne on vaan pahentunut.

Mutta onko sekään hyvä että lapset alkavat pelätä isäänsä.



Ei hän ole koskaan lyönyt mutta haukkuu kyllä ja puhuu inhottavasti. Niitä lapset sitten miettivät pitkäänkin.



Ero mielestäni enemmän rauhoittaisi tilannetta.



ap

mieheni samanlaisten syiden vuoksi. Ei osallistunut kotona mihinkään, haukkui, ilkeili ja äksyili. Meillä on vain yksi lapsi mutta mittani tuli täyteen.



Erosta on nyt 6kk ja olen huomattavasti onnellisempi yksinhuoltajana. Miettiessäni asiaa, kysyin asiaa täältäkin ja sain vastaukseksi että jos rakkautta on, on väärin jättää mies joka ei osallistu perhe-elämään. Mielestäni se ei vaan ole mitään rakkautta, että elää elämäänsä vapaamatkustajana parisuhteessa/perheessä.

mies kyllä sanoo että pitäisi olla rauhallisempi mutta heti kun lapsi tulee puhumaan miehelle kesken uutisten ym. niin heti huutaa että mene nyt helvetissä pois edestä. Eikö ikinä saa olla rauhassa.



Olen kyllä kysellyt että mikä mättää siis hienotunteisesti mutta aina kieltää että ei ole mikään.



Sekin ihmetyttää että tosi monesti sanoo että ei yhtään kaipaa entistä elämää jolloin oli yksin ja eleli hieman renttuelämää. Mukavempi että on jälkeläisiä ja vaimo mutta käytös on aivan muuta.



Joskus juteltu eroista noin yleiseti (jos joku tuttu on eronnut) niin on sanonut että tappaa ittensä tai katkaisee välit jos me eroaisimme.



Jotkut päivät on hyviä mutta enemmän on niitä huonoja päiviä.



ap

Joko keskustelet miehesi kanssa eroamisesta, tai sitten liität keskusteluun sen, että voisiko asioille tehdä jotain, että eroa ei tapahtuisi.



Jos et saa vakavaa keskustelua aikaiseksi, niin tilannehan pysyy ennallaan.

Juu; ja hyvin kalkkeutunut kun et neiti -vitsiä tajunnut!

Mainitsit talouden itse ja kirjoitit ostavasi lapsille ja siitä tulee riitaa.

Ja päälle että tahdot olla vielä vuoden kotona, juuri siksi kysyin että tahtooko mies siihen muutoksen.MIESTÄ voi huolettaa teidän taloudellinen tilanne vaikkei sinua kiinnosta. Sanot ostavasi, mutta jälkeenpäin sanot ettei sinulla ole mistä ostaa!?



Jos sinä reagoit mitä mies ei tee -ja tämä tekee ne kun pyydät niin ongelmaa ei ole! Sinä teet ongelman päässäsi.

Tai sitten se pitää sopia että mies laittaa töitten jälkeen pyykin kuin että sinä tahdot jotain eikä mies tätä tiedä -olet KOHTUUTON!



Jos sinä tahdot että perheenä teette jotain niin silloin sinä varmasti sanot miehellekin että toivot perheen tekevän näin!!! Mikä ajatustenlukija sinun mies voisikaan olla?

Jos taas sinä et siedä sitä että mies pelaa yksin eikä lapsien kanssa, niin siitä pitää puhua miehelle. Tosin paljonko itsekään pelaat lapsien kanssa?



Miksi sinä voit kotona ollessasi sanoa että miehen elämän pitää mennä näin? Teillä on omat elämät jotka pyörii yhteisen perheen ympärillä.



Puhumalla saat selviön ja mies tietää ylipäätään että sinulla on joku hiertämässä.



Kenties huutavan vauvan selityksenä ei ole se että reagoi siihen että isä ottaa syliin (eikä isä kelpaa) vaan joku muu. Onko asiasta puhuttu neuvolassa?



3

On jo vähän eri temponen ongelma kuin alkuperäinen.



Miten kukaan antaa kumppanin huutaa noin lapselleen eikä jo silloin puhuta missä on vika?



Mutta yhä: sinussakin voi olla vikaa, eikä vaan miehessä.



3

Sillä ukoll aon alkava alzheimer ja siksi äksyilee.

Juu; ja hyvin kalkkeutunut kun et neiti -vitsiä tajunnut!

Mainitsit talouden itse ja kirjoitit ostavasi lapsille ja siitä tulee riitaa.

Ja päälle että tahdot olla vielä vuoden kotona, juuri siksi kysyin että tahtooko mies siihen muutoksen.MIESTÄ voi huolettaa teidän taloudellinen tilanne vaikkei sinua kiinnosta. Sanot ostavasi, mutta jälkeenpäin sanot ettei sinulla ole mistä ostaa!?

Jos sinä reagoit mitä mies ei tee -ja tämä tekee ne kun pyydät niin ongelmaa ei ole! Sinä teet ongelman päässäsi.

Tai sitten se pitää sopia että mies laittaa töitten jälkeen pyykin kuin että sinä tahdot jotain eikä mies tätä tiedä -olet KOHTUUTON!

Jos sinä tahdot että perheenä teette jotain niin silloin sinä varmasti sanot miehellekin että toivot perheen tekevän näin!!! Mikä ajatustenlukija sinun mies voisikaan olla?

Jos taas sinä et siedä sitä että mies pelaa yksin eikä lapsien kanssa, niin siitä pitää puhua miehelle. Tosin paljonko itsekään pelaat lapsien kanssa?

Miksi sinä voit kotona ollessasi sanoa että miehen elämän pitää mennä näin? Teillä on omat elämät jotka pyörii yhteisen perheen ympärillä.

Puhumalla saat selviön ja mies tietää ylipäätään että sinulla on joku hiertämässä.

Kenties huutavan vauvan selityksenä ei ole se että reagoi siihen että isä ottaa syliin (eikä isä kelpaa) vaan joku muu. Onko asiasta puhuttu neuvolassa?

3

Tulkitaan rivien välistä jotain, mitä ap ei ole kirjoittanut ja syyllinen on aina ap/nainen, koskaan ei mies. Naisen on osattava pyytää, keskustella ja ehdottaa. Mies saa äyskiä, tiuskia, karjua, huutaa ja tuijottaa kaikki illat läpeensä tv:tä, naisen on huolehdittava siitä, että on yhteistä perheaikaa riittävästi, että arki sujuu ja että mies ei saa syytä huutaa ja karjua.

Huh huh! Neidittely-vitsisi oli typerä ja vanhanaikainen niin kuin on päätelmäsikin. On pöyristyttävää ajatella, että vielä on naisia (teinipoikia?), joiden mielestä mies saa luistella kotona miten vaan ja naisen on organisoitava, hoidettava ja tehtävä kaikki. Mikä oikeus sillä miehellä on huutaa ja karjua ja tuijottaa illat pitkät tv:tä? MIkä velvollisuus ap:llä on huolehtia siitä, että lapset saavat isä-aikaa tai että perhearki ylipäätään sujuu mallikkaasti?

Se, että ap on kotona, ei tarkoita, että hän on vastuussa parisuhteen ja perheen henkisestä tilasta yksin. Hänen vastuualueenaan on hoitaa lapsia ja kotia sen ajan, kun mies on töisssä. Loput on sitä yhteistä aikaa. Myös ap on oikeutettu tuijottamaan televisiota. Ei hän ole ainoa vastuussa olija lapsista.

Se, että mies ei tiedä, mitä ap ajattelee, on totta. Mutta täytyy olla helvetin tyhmä mies, jos kuvittelee, että ap:stä on kiva kuunnella haukkuja ja huutoja ja hoitaa yksin koko perheen asiat. Ap:n on toki otettava asia esille, koska mies luistelee vastuustaan ilmiselvästi loputtomiin, mutta se, että ap ei ole ottanut asiaa vielä esille, ei tee ap:stä kohtuutonta. Kohtuuton olet sinä, jonka mielestä naisen on puhuttava, hoidettava, järkättävä KAIKKI ja mies on vain vapaamatkustaja. Joko olet jumissa 50-luvun mallissa tai olet tosiaan teinipoika teinimäisine kielenkäyttöinesi...

Paras on tuo huutava vauva -kommenttisi. Niin, kenties se isä etsii vain uudenlaisia tapoja hoitaa vauvaa, kun antaa sen huutaa lattialla. Mies onkin se loistava vauvanhoitaja, joka tajuaa, että antaa sen vauvan huutaa vaan. Vauvalla on varmasti turvallinen ja luottavainen olo, kun saa huutaa lattialla ihan rauhassa ilman että joku tulee sitä hyssyttelemään...

myös minussa on vikaa. En kiellä sitä.



Mutta yhä enemmän toivoisin lasten hoitoon apua, en siihen pyykkäämiseen. Ja olen pyytänytkin monesti apua. Mieskin sanoo aina että sano mitä pitää tehdä. Johon minä että luulisi jo kolmen lapsen kanssa tietävän että esimerkiksi illalla on lasten pissitykset ja hampaitten harjaus. Ei ne lapset sitä itse muista vaan miitä pitää muistuttaa ja auttaa. Jos itse syötän vauvaa niin luulisi että mies tajuaisi jo 5:den vuoden kokemuksella omatoimisesti auttaa isompia lapsia iltatouhuissa. Eikä minun tarvitsisi joka ilta sanoa samaa.



Tai ruokailu. Mies ottaa aina itse ensin ja menee pöytään. Vaikka olisin vaihtamassa vauvalta vaippaa tai olisin niitä pyykkejä itse laittamassa, niin silloinkaan mies ei voi lapsille laittaa ruokaa lautaselle ellen minä sano. Lapset siinä sitten katsoo kun isi syö.



Sellaiseen minä apua haluaisin. Luulisi ettei tuollaiseen tarvitsisi aina sitä apua pyytää. Eikä miehen tarvitse olla ajatustenlukija tajutakseen että voisi lapsille ruokaa antaa itse.



Eikä todellakaan meillä minä määrää. Mies se on jonka pillin mukaan yleensä mennään.

Ehkä olen tossun alla, en tiedä.



Olen muuten pelannut paljonkin lasten kanssa pelejä. Ennen pelattiin miehenkin kanssa, kahdestaan ja koko perhe yhdessä mutta ei nykyään.



Vauva huutaa isin sylissä koska mies ei ole "läsnä" kun pitää vauvaa sylissä. Itse juttelen ja leikin kun vauva on sylissäni mutta mies katsoo telkkaa ja hermostuu kun vauva kiemurtelee sylissä ja haluaisi seurustella. Kyllä vauvakin huomaa kuka hänen kanssaan jaksaa olla.



Ja tuo ostaminen oli huono esimerkki. Saattaa vanhastakin lelusta olla kyse. Riittää vaan kun olen joskus kaksi vuotta sitten ostanut esim. lahjaksi jonkun lelun ja lapset tappelevat siitä niin mies muistaa että MINÄ hankin sen ja huutaa että pitikö tuokin ostaa.

Itse haluaa hankkia lapsille tietokoneen (jota minusta lapset ei tarvitse). Sanoin että minä en aio auttaa tietokoneen kanssa että hän saa opettaa ja pelata lasten kanssa sillä. Arvaa tuleeko tietokone? Ei. koska HÄN joutuisi sitten olemaan lasten kanssa.



Onko se reilua kenenkään kannalta? Varsinkaan lasten kannalta kun isi jo lupasi hankkia sen olettaen että kyllä äiti teidän kanssa pelaa. Isi vaan on reilu kun hankkii mutta äiti saa vihat kun ei äiti sitten pelaa tietokoneella lasten kanssa. Mieluummin pelaan lautapelejä ja musitipelejä ym. tai värittelen. Oikeasti.



ap

Siinäpä se ainoa tilanteen realistisesti selittävä kokonaisarvaus tilanteelle.

Meillä kävi niin, että ero toi minulle ja lapsille sekä paremman taloudellisen tilanteen (=saimme yhteiskunnalta maksimituet). Lisäksi kotityöt vähenivät kun oli "yksi lapsi" vähemmän ja minä sain omaa aikaa, mikä ydinperheessä ei ollut mahdollista, sillä miehen työ ja harrastukset olivat ykkössijalla yhteiselämämme aikana. Lapset saivat eron myötä myös aikaa isän kanssa, sillä tapaamisista sovittiin lastenvalvojan kanssa eikä isä voinut enää viettää kaikkia viikonloppuja omien menojensa parissa. Isä onneksi halusi/haluaa myös itse tavata lapsiaan.

Näin meillä.

kotona pitää koko ajan varoa yhtä mörökölliä ja saa huonoa käytöstä niskaansa vaikka millä tavalla yrittäisi asioita esittää, niin en voi ymmärtää miksi sellaista pitäisi sietää. Ei ihminen voi toista muuttaa vaikka kuinka haluaisi, voi korjata vain ne asiat joihin itse voi vaikuttaa.



Entisenä kilttinä ymmärsin viimein, että ihmistä kohdellaan niinkuin hän antaa itseään kohdella. Olen paljon onnellisempi nykyisin, yksin lasten kanssa. Sekä minä että lapset ansaitsemme kodin, jossa on terve ja rauhaisa ilmapiiri. Tässä kodissa kasvaa aivan varmasti tasapainoisempia ihmisiä, yksi tyytyväinen vanhempikin on parempi kuin kaksi kireää ja onnetonta. Tuo rankempi taloustilanne on ollut loppujen lopuksi aika pieni murhe. Tsemppiä!

taida enää olla. Mies haluaa viettää kanssani aikaa vaan silloin kun haluaa seksiä. muuta hellittelyä ei juuri ole eikä käydä missään. olen siitä monesti sanonut mutta ei hän oikeen hoksaa sitä. Usein kyllä sanoo rakastavansa mutta ilmeisesti korvaa jotain sillä. Itse en kovin usein saa sanotuksi enää rakastavani koska en tiedä tarkoittaisinko sitä. olen usein pyytänyt että viedään lapset hoitoon ja käydään vaikka syömässä kahdestaan mutta ikinä ei sitä tehdä.

Sanoo vaan että hyvä ajatus mutta ajatuksen tasolle se jää.



omat tunteet on kyllä nykyään niin vuoristorataa etten itsekään pysy perässä.



ap