Onko jonottaminen joku ihmisen perustarve, joka vaan pitää saada tyydytettyä?

Tuntuu olevan meillä geeneissä. Mitähän siellä aavikolla jonotettiin?

Minä en pidä jonottamisesta. Hermo menee.

Ei liene geeneissä. Poikkesin aikoinaan työlounaalle hampurilaisketjun myymälään, ja me kantasuomalaiset jonotimme kiltisti. Yksi taustaltaan itäisemmän kansan edustaja keksi ohittaa jonon ja mennä rinnakkaiselle kassalle, melkein ehti jo tulla palvelluksikin, kun jonosta alkoi nousta äläkkää, ja henkilö joutui perääntymään jonon perälle. 

Kokemukseni mukaan useimmissa maissa jonottaminen on normaali tapa päästä hoitamaan asioitaan ja suomalaiset sen kyllä hyvin osaavat. Käsittääkseni myös Venäjällä on tästä vahvat perinteet. Yleisemmin kai ainakin länsimaissa turvaudutaan mieluummin jonottamiseen kuin ryysimiseen, vaikka kyynärpäätaktiikalla etuilemista olen kyllä saanut kotimaassakin kokea.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä jonottamisesta. Hermo menee.

Jono on junalauta mun elämän edessä. Eikä ne edes ymmärrä mennä pois edestä. Olen mä miettinyt sellaista lumiaura tyyppistä ratkaisua lisävarusteeksi ostoskärryyn.