Laitoin itselleni oman makuuhuoneen talon toiseen päähän - ah onnea!

Tuli mieleen tuosta loputtomasti ääntelevästä miehestä.

Meillä ei ihan samanlaista, mutta nukkumisrutiinit kyllä erilaiset. Mies nukkuu syvää ja ns täysillä aikaisin illasta ja näkee paljon seikkailu-unia. Hän on minua kookkaampi: ainakin 30 kg painavampi ja 20 cm pidempi. Aina, kun hän kääntyy yöllä, huomaan sen todellakin itsekin.

Minä heräilen yöllä, haluan katsella hömppävideoita tai jopa lukea, että saisin taas unen päästä kiinni, käyn vessassa, hiippailen keittiöön juomaan ym. Nukun myös tunnin, pari pidempään.

Asumme v 1900 rakennetussa hirsitalossa, jossa on kamareita peräkkäin, tukevat hirsiseinät eristävät äänet täydellisesti.

Tein talon toiseen päähän itselleni oman rauhoituskamarin. Ensin 180cm leveä sänky, vähän korkeammilla jaloilla. Paljon muhkeita tyynyjä, minulle sopivan paksuiset peitot. Tilasin kunnolliset pimennysverhot, iso pehmeä matto lattialle. Hyvä ja kaunis lamppu yöpöydälle.

Kun ilta koittaa, mennään yhdessä yöpuulle meidän yhteiseen makkariin, koira toki mukana asettuu mun jalkoihin.

Kun mies alkaa viimeistään klo 22 nukkumaan, siirryn minä minun makkariin. Koira ei tässä vaiheessa huomaa mitään, vaan vetää sikeitä.

Ahh, oma makkari. Saan lueskella, katsoa real housewifeja, voin herätä välillä eikä ketään häiritse. Vieressä ei myöskään kääntyillä, hikoilla, eikä  mumista unissaan. Koira ei kuumenna jalkoja ja paina peittoa.

Useamman tunnin jälkeen koira havahtuu, että emäntä on siirtynyt. Kuuluu raps-raps-raps kun se tulee mun kamariin. Loppuyö nukutaan isossa sängyssä tilavasti molemmat.

Tämä on ihanaa.