Lue keskustelun säännöt.
Miehelle oli oma äiti kaikki kaikessa pitkälle aikuisuuteen, mutta oman poikansa mies sallii olla minulle todella ilkeä.
28.08.2026 |
Äiti ja varsinkin mummonsa olivat miehelle lähes pyhiä olentoja. Nyt molemmat naiset ovat jo edesmenneitä. Poikamme nyt tultua teini-ikään on pojasta tullut ihan mahdottoman ilkeä minua kohtaan. Mies ei puutu asiaan mitenkään vaikka oma äitinsä oli aikoinaan ihan pyhimys miehelle. Poika ei tottele minua ollenkaan ja mies ei korvaansakaan lotkauta kun poika haukkuu ja hu*rittelee minua.
Kommentit (19)
Taas 2 saamatonta vanhempaa. Voi vttu tätä nykyaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde.
Huolehtikoon isä nolosta pojastaan.
Tämä on suunnitelmani. Kun saan seuraavan palkan niin pystyn maksamaan takuuvuokra uudesta asunnosta. Tuo arvostuksen puute on ihan käsittämätön kun vertaa miten äitiään ja mummoaan palvoi.
Otapa nyt ihan itse vastuu poikasi kasvatuksesta. Ei olisi tullu mieleenikään pyytää mieheltäni apua. Yhdessä toki sääntöjä yms mietittiin, mutta oma auktoriteetti on aina itse hankittava. Kunnioitus ansaitaan. Oletko lapanen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde.
Huolehtikoon isä nolosta pojastaan.
Tämä on suunnitelmani. Kun saan seuraavan palkan niin pystyn maksamaan takuuvuokra uudesta asunnosta. Tuo arvostuksen puute on ihan käsittämätön kun vertaa miten äitiään ja mummoaan palvoi.
Oletko sinä ollut näkemässä miten hän TEINI-ikäisenä kohteli äitiään ja mummoaan?
Vierailija kirjoitti:
Taas 2 saamatonta vanhempaa. Voi vttu tätä nykyaikaa.
Miten minä olen saamaton. Olen yrittänyt kaikkeni mutta poika vaan keskari pystyssä nauraa päin naamaa ja mies ei ole huomaavinaankaan eikä kuulevinaankaan. Mies se on kuka tämän on mokannut, hänen pitäisi seisoa rinnallani eikä piiloutua kuten nyt tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ap:lla ikävä ongelma. Sitä tulee aina hiukan surulliseksi, kun lukee tuollaisesta.
Siksi on hienoa, että on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde.
Huolehtikoon isä nolosta pojastaan.
Tämä on suunnitelmani. Kun saan seuraavan palkan niin pystyn maksamaan takuuvuokra uudesta asunnosta. Tuo arvostuksen puute on ihan käsittämätön kun vertaa miten äitiään ja mummoaan palvoi.
Oletko sinä ollut näkemässä miten hän TEINI-ikäisenä kohteli äitiään ja mummoaan?
En, mutta kehuivat miestä maasta taivaisiin kun tavattiin ja varsinkin miten hän oli teininä niin kiltti. Nyt kyllä vähän haiskahtaa kun miettii sitä kehumista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätäpä ilkiöteini ja lapamatoisä kahdestaan miehissä pyörittämään talouttaan. Seuraukset opettavat parhaiten.
Teini-iässäkö pojasta tuli ilkeä? Miten te sitä ennen pärjäsitte, miksi et avaa suutasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde.
Huolehtikoon isä nolosta pojastaan.
Tämä on suunnitelmani. Kun saan seuraavan palkan niin pystyn maksamaan takuuvuokra uudesta asunnosta. Tuo arvostuksen puute on ihan käsittämätön kun vertaa miten äitiään ja mummoaan palvoi.
Oletko sinä ollut näkemässä miten hän TEINI-ikäisenä kohteli äitiään ja mummoaan?
En, mutta kehuivat miestä maasta taivaisiin kun tavattiin ja varsinkin miten hän oli teininä niin kiltti. Nyt kyllä vähän haiskahtaa kun miettii sitä kehumista...
Ei teini-iän hankaluudet ole periytyviä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:lla ikävä ongelma. Sitä tulee aina hiukan surulliseksi, kun lukee tuollaisesta.
Siksi on hienoa, että on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Hieno analyysi. Tältä pohjalta kannattaa ap:nkin miettiä jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde.
Huolehtikoon isä nolosta pojastaan.
Tämä on suunnitelmani. Kun saan seuraavan palkan niin pystyn maksamaan takuuvuokra uudesta asunnosta. Tuo arvostuksen puute on ihan käsittämätön kun vertaa miten äitiään ja mummoaan palvoi.
Aiot hylätä poikasi kun hän murrosiässä kipuilee aikuistumisen kanssa? Se loppuu aikanaan mutta toivottavasti hän ymmärtää että äiti hylkäsi hänet.
Miten olette kasvattaneet poikanne tuollaiseksi? Miten olette rakentaneet suhdetta hänen kanssaan? Miksi hän on noin vihainen teitä kohtaan ja kokee että tuollainen käytös on ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette kasvattaneet poikanne tuollaiseksi? Miten olette rakentaneet suhdetta hänen kanssaan? Miksi hän on noin vihainen teitä kohtaan ja kokee että tuollainen käytös on ok?
Todennäköisesti eivät ole kasvattaneet olenkaan, tai ainakaan isä ei ole osallistunut ainoan poikansa kasvatukseen. Miksi?
(Meille tuli avioero kun lapset olivat kymmenen ikävuoden molemmin puolin, mutta ikinä, ikinä, lapset eivät meillä haistatelleet vanhemmilleen, eivät teini-iässä eivätkä aikuisina.)
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:lla ikävä ongelma. Sitä tulee aina hiukan surulliseksi, kun lukee tuollaisesta.
Siksi on hienoa, että on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Miksi sinä vtun idiootti spämmäät tätä samaa vajaamielistä paskaa joka saatanan keskusteluun? Luuletko olevasi hauska?
Lopeta sen kakaran hyysääminen. Mene täysin kylmäksi. Iso poika. Pyykit. Ruoka. Siivoaminen. Muistuttaminen. Herätykset. Puhelinlaskut. Netti. Osaa tehdä kaiken itsekin. Älä palvele enää. Kun louskuttaa leukoja, sano, että käyttää aika isoja sanoja pojaksi, joka ei saa edes kokonaisia lauseita ulos ilman äänen murtumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas 2 saamatonta vanhempaa. Voi vttu tätä nykyaikaa.
Miten minä olen saamaton. Olen yrittänyt kaikkeni mutta poika vaan keskari pystyssä nauraa päin naamaa ja mies ei ole huomaavinaankaan eikä kuulevinaankaan. Mies se on kuka tämän on mokannut, hänen pitäisi seisoa rinnallani eikä piiloutua kuten nyt tekee.
Lakkaa palvelemassa, hoitakoot itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas ap:lla ikävä ongelma. Sitä tulee aina hiukan surulliseksi, kun lukee tuollaisesta.
Siksi on hienoa, että on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Miksi sinä vtun idiootti spämmäät tätä samaa vajaamielistä paskaa joka saatanan keskusteluun? Luuletko olevasi hauska?
Vaalin mummoni henkistä perintöä. Hän jätti minulle mittavan aineellisen perinnön, joka sallii minun omistautua kokonaan hänen ajatustensa esiintuomiseen. Mummon neuvot auttoivat aikanaan monen monia ihmisiä tällä palstalla, hän kirjoitteli täällä korkeaan ikään asti. Ei ole minun vikani, jos sinä et niitä ymmärrä.
Lähde.
Huolehtikoon isä nolosta pojastaan.