Lue keskustelun säännöt.
Suljen mummini pois elämästäni. Teenkö väärin?
26.12.2011 |
Minä ja siskoni ollaan aina oltu mummin mielestä huonompia kuin serkkuni. Eniten satuttaa toki se että äitini joka hänestä on aina huolta pitänyt on hänelle ns huonompi lapsi. Eno on mahtava ja upea mies ja mummi onkin antanut hänelle jo omakotitalonsa ja autonsa. Kaupunkiasunnot 2kpl antoi serkuillemme. Äitini ei saanut mitään. Tuo on toki vain materiaa mutta silti, tuntuu äitini puolesta pahalle.
Me mukulatkin ollaan aina saatu kuulla miten upeita ja ihania lapsia serkkumme ovat, me ollaan saatu pieninä mummilta selkäsaunoja vain sen takia kun serkut ovat meistä turhaan kannelleet. Jos asiat eivät menneet kuten he hlus niin eiku vollottaa ja mummille kielimään. Ja meidät eristettiin, lähetettiin pois mummolasta ja lisäksi saatiin selkäsaunakin.
Lahjoja tai soittoja synttäreinä tms en ole saanut sen jälkeen kun täytin 8.
Nyt kun oltiin serkun kanssa samaan aikaan raskaana ja minä menetin vauvani vk 23. Jaksaa mummi hehkua serkkuni tulevaa vauvaa minullekin, mutta mulle ei ole edes pahoitellut menetystäni. Ei mitään.
Tämä oli mulle viimeinen niitti tästä päivästä lähtien mulla ei ole mummoa. Olenko teidän mielestänne nyt pikkumainen? Pitäisikö jatkaa vaan hymyilyä ja niellä kipu jota tuo aiheuttaa?
Kun katson omaa äitiäni joka on mummo siskoni lapsille, niin tekee kipeätä ettei minulla tuollaista ihanaa mummua ole koskaan ollut.
Kommentit (9)
suht vihaisen puhelun mummilleni ja sanoisin suorat sanat ja samalla kertoisin että yhteyttä ei tarvitse enää ikinä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi edes soittaa. Saatika näyttää kuinka pahalta tuntuu. En enää soita tai vieraile. Äidillenikin sanoin että ilmoittaa milloin mummo on kyläilemässä niin en tule samaan aikaa. Minun mieltäni tai itsetuntoani hän ei enää riko.
kyllä tuossa vaiheessa minä jättäisin kaiken yhteydenpidon mummooni! Pistää kyllä mietityttään, että miksi mummo kohtelee teitä noin.. :( En ymmärrä mikä saa ihmisen kohtelemaan toisia noin epäarvoisesti, vaikka hän tietenkin itse päättää mitä tekee ja muilla ei ole siihen sanomista :o
Uskomatonta että olet kestänyt noinkin kauan häntä. Minä olen huomannut parhaaksi pysyä etäällä ihmisistä jotka tuottavat minulle mielipahaa, tai jotka muuten ovat hankalia luonteeltaan. Ei se sinun vikasi ole että mummisi kohtelee sinua eriarvoisesti. Haistata paskat hänellä ja keskity ihmisiin jotka arvostavat sinua.
Voit toki yrittää istua pöytään hänen kanssaan kahdenkesken ja kysyä kylmästi että miksi hän kohtelee, ja on aina kohdellut, sinua erivarvoisesti. Jos hän naurahtaa tässä kohtaa, sano että seuraavat 2 minuuttia ratkaisee sen puhutko hänelle enää koskaan. Jos ei vieläkään ota tosissaan, hänet voikin heittää ulos talosta, tai itse lähteä kävelemään päättäväisesti, riippuen siitä missä keskustelu tapahtuu. Sitten mummi saakin olla omissa oloissaan sinun puolesta, paitsi ehkä jos hän jotain anteeksipyynnön poikasta yrittää vääntää. Kannattaa mainita tuo keskenmeno ja hänen ajattelemattomuutensa. Ehkä se laukaisee jonkinlaisen katumisreaktion hänessä tai muun syvän mutta hetkellisen mietinnän, mutta ei sen varaan pidä laskea.
Jos dialogi ei toimi, älä pelkää puhua paskaa hänestä hänen selän takana. Kerro kaikille mikä törppö mummisi on ja miten vihaat häntä. Kyllä sana leviää.
Itselläni on vähän samankaltainen isoäiti. Jostain syystä hän on pitänyt minua aina huonoimpana lapsenlapsenaan, jo ollessani pikkulapsi. Pitkään ajattelin, että vika on täysin minussa, hiljalleen tajusin, että isoäitini on se viallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttää olevan Mitä turhaan pahoitat mieltäsi mokomasta ihmisestä. Toivottavasti äitisikin ymmärtää jättä omaan arvoonsa eli vähälle huomiolle.
Sitten mene hänen kanssaan juttelemaan. Jollei auta, niin sano, että tuntuu kamalan pahalta ja jatkossa hoida vaan ns. pakolliset naamottamiset.
Itsesi takia anna kumminkin anteeksi ja älä aloita täydellistä vihanpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi ilman massiivia omaisuutta. Isällä oli sisko ja veli ja ainoastaan siskon lapset olivat jotain, kukaan muu ei ollut mitään.
Heidän hyvyyttä muistettiin aina kehua joka kohdassa, kunnes perhe muutti ulkomaille. Tässä vaiheessa meidätkin taas hyväksyttiin.
Nyt on valtaosa ihmisistä mullan alla, mutta se nöyryytys ei ikinä unohdu.
Ei tarvi poistaa elämästä, etäisyys tekee hyvää.
Otan osaa keskenmenon johdosta. Itsekin moisen kokenut.
ja ihan hyvällä omalla tunnolla voit jättää mummosi huomiotta vastedes, ei todellakaan tarvitse jatkaa kärsimystä hänen vuokseen, unohda ja anna anteeksi.