Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen jolla ei valittamista vanhemmistaan?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi. Jos ei lasketa että äidin välimerkkien omalaatuinen käyttö viesteissä ärsyttää.
Nytkin on kaksi ketjua auki huonoista vanhemmista. 50-lyvulla syntyneistä jotka ei kylässä antaneet lastensa kahmia täytekakkua mahan täydeltä ja toinen muuten ikävistä vangemmista joiden aikuiset lapset terapian tarpeessa.
Onko mikään maailmassa henkilön omaa syytä vaiko vanhempien?
Ei kai Suomessa tuollaista voi olla...
Muutama mt vikainen rustaa aloituksia ja keskustelee yksinään niissä niin luulet että kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Suomessa tuollaista voi olla...
Mimmostako? Vanhemmistaan valittavia aikuisia? vauvakeskusteluissa jatkuvasti.
Minulla. Minulla oli onnellinen hyvä lapsuus, ja nuoruus. Vanhempani ovat ihan ihmisiä, mutta näköjään parempia luin momen muun. Minulle sopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole valittamista vanhemmistani. Lapsuus oli hyvä ja mukava.
parhaansa yrittivät ja tekivät, mitä tuosta jauhamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oikein asialliset ja hyvät vanhemmat, ei valittamista.
Kuten olemme huomanneet, aina on valittamisen aihetta jos niin halutaan. Pelkkä valittaminen ei siis vielä todista että valitus on aiheellista.
Tässä kohtaa en vaan jaksa valittaa pikkujutuista kuten äidin tupakoinnista, tai isän vähän isommistakin ongelmista kun tuo sekoili viinoineen onneksi ihan muualla kuin minun ympärilläni.
Lapsuus ja nuoruus oli aika tylsää taviselämää, ei varakasta muttei suurempia puutteitakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole mitään valittamista. Faijalle en ole edes puhunut yli 15:n vuoteen, joten mitäpä siitä valittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Suomessa tuollaista voi olla...
Mimmostako? Vanhemmistaan valittavia aikuisia? vauvakeskusteluissa jatkuvasti.
Se luetunymmärtäminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole juurikaan valittamista heistä. On hyvät välit ja mukavia ihmisiä.
Minulla ei ole valittamista vanhempieni vanhemmuudeta, vaikkei se täydellistä ollutkaan. Näin aikuisena ymmärrän, etteivät vanhempani voi eikä heidän tarvtse olla sen täydellisempiä kuin muutkaan ihmiset.
Kuuluin ennen tähän ryhmään. Hyvä lapsuus ja kaikki hyvin. Sittemmin on muuttunut raskaammaksi. Mutta kuulun myös niihin, joille on opetettu ettei kannata valittaa.
Ahdistaako aloittajaa se, jos jollain on huono suhde vanhempiinsa? Miksi?
🙋