Lue keskustelun säännöt.
Työelämään kyllästyminen
15.08.2026 |
Ensimmäisenä ennen kuin ihmiset ristiinnaulitsevat langan, niin ei en tarkoita että työnteko on itsessään turhaa tai että haluaisin heittäytyä sossun eläviksi. Joten sellaisesta meuhkaamisen voi heti alkuunsa lopettaa.
Mitä tarkoitan on että työelämä itsessään tuntuu jotenkin kauhean turhalta. Teen itse syväasiantuntijana töitä, pärjään hyvin töissäni ja pidän töistäni. En vain millään jaksa erilaisia valtapelejä, leikkejä ja tyhjänpäiväistä humppaa joka kuuluu työelämään. Esimerkkeinä tästä ovat pakottamiset toimistoihin x päivää viikossa (ymmärrän että tämä on jossain töissä tarpeellista), erilaiset pakolliset firman/tiimin/työyhteisön pakolliset virkistäytymispäivät (tykkään töistäni mutta minua ei yhtään kiinnostaa matkustaa toiselle paikkakunnalle majoittumaan jaettuun hotellihuoneeseen,jotta voidaan puolitoista päivää keskustella jostain firman asiasta johon ei tulla sen jälkeen ikinä palaamaan ja kaikki odottaa vaan että voidaan sen jälkeen mennä kapakkaan/syömään), kyttääminen alaisten tekemisen perään (vaihtuvat linjaukset miten pitää milloinkin kirjata tuntejaan ja minkä alle ja nämä voivat muuttua. useamman kertaa vuodessa, tai sitten että mittareita vaihdetaan joka vuosi ja sitten tekemisen painopiste muuttuu myös joka vuosi) ja sitten johdon pistemäinen johtaminen, joka tarkoittaa että tullaaan välillä johonkin asiakas projektiin muutamaan kokoukseen säheltämään tai linjaamaan asioita ja sitten ladotaan kuin pieru Saharaan. Haluaisin vain tehdä rauhassa töitäni. Minua eivät muut kollegat kauheasti kiinnosta ja olen koko urani tehnyt "yksin" töitä omalla osa-alueellani. Potkut saa antaa jos työsuorite ei kelpaa, mutta onko pakko osallistua näihin aikuisten leikkeihin.
Tunteeko ketään muu samoin vai onko minulla vain jonkin asteinen asennevamma?
Kommentit (10)
Tuo kyllästyminen voi johtua johdonmukaisuuden puuttumisesta. Ei ajatella sitä, miten työntekijä kokee asiat. Ajatellaan vaan että noin olisi kiva tehdä ja kokeillaanpa tätä että työyhteisö piristyy ja paranee. Sitten kukaan ei seuraa sitä, auttoiko tuo mitään ja paransiko se jotenkin työyhteisön toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo pakolliset virkistäytymispäivät.. niihin ei taida työpaikkojen säästökuurit koskaan osua?
Vierailija kirjoitti:
Tuo kyllästyminen voi johtua johdonmukaisuuden puuttumisesta. Ei ajatella sitä, miten työntekijä kokee asiat. Ajatellaan vaan että noin olisi kiva tehdä ja kokeillaanpa tätä että työyhteisö piristyy ja paranee. Sitten kukaan ei seuraa sitä, auttoiko tuo mitään ja paransiko se jotenkin työyhteisön toimintaa.
Tästä olen 100% samaa mieltä
-ap
Täällä myös yksi, joka on saanut tarpeekseen.
Ihan samoilla linjoilla kuin aloittaja, työ itsessään on ok, mutta siihen on ympätty kaikenlaista epäolennaista. Työn kuva ja vastuiden jakautuminen on hämärtynyt, johtaminen on ihan tuulella käyvää ja kun visio siitä mihin pitäisi pyrkiä ja minkä pitäisi olla työ keskiössä on kadonnut, koko hommasta on kadonnut mielekkyys.
Alan vaihtoa pohdin ja yritystoiminnan aloittamista.
Mä vaihdoin toimistotöistä rakennustyömaalle rehkimään, helpotti heti.
Tällä hetkellä vaan valitettavasti ei hirveästi ole raksalla töitä, joten joutuu vanhoja peruja tekee kaikkea ankeaa, mut minkäs teet. Kamalaa se kyllä on kun pitää tähän sosiaaliseen farssiin osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samoilla fiiliksin, noita on monessa isossa organisaatiossa. Feel you. Ehkä vain jos hoitaa oman ruudun hyvin, jaksat yhä? Pitänee kai vaan ignorata kaikki byrokratian hömpät, niitä lienee melkein joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kyllästyminen voi johtua johdonmukaisuuden puuttumisesta. Ei ajatella sitä, miten työntekijä kokee asiat. Ajatellaan vaan että noin olisi kiva tehdä ja kokeillaanpa tätä että työyhteisö piristyy ja paranee. Sitten kukaan ei seuraa sitä, auttoiko tuo mitään ja paransiko se jotenkin työyhteisön toimintaa.
Tästä olen 100% samaa mieltä
-ap
Olin yhdessä asiantuntijaorganisaatiossa, jossa johto oli aivan erkaantunut työstä jota asiantuntijat teki. Harrastuksen vuoksi keksi erilaisia käyttäyskeinoja, rangaistuksia ja kiristyksiä eli justiinsa pelolla johtamista. Taisi olla Ylellä uutinenkin tuon työpaikan hyvinvoinnista, työntekijät ahdistuvat,palavat loppuun ja pelkäävät. Mentaliteetti johdolla "kyllä tänne tunkua on ja olette korvattavissa". Iso osa työntekijöistä yliopiston käyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa-aikatyötä ja aitoa elämää, jos vain mahdollista. :)
Joo sama fiilis, sillä erolla, että enää en tykkää työstäni, johtaminen on ala-arvoista paskaa joka heijastuu sitten ruohonjuuritasolle eikä esihenkilö tue alaisiaan yhtään missään ratkaisuissa. Yritän aina tyhypäivinä olla pois, en todellakaan halua viettää edes palkallista työaikaa työkavereiden kanssa jutellen koko päivää työasioista. Teen töissäni oman suorituksen, mistä saan rahallisen korvauksen ja se saa riittää. Heti kun jotain muuta löytyy niin lähden pois.
Eipä tuossa auta kun vaihtaa työpaikkaa tai tehdä ja osallistua vain pakollinen minimimäärä. Kaikissa työpaikoissa on omat hankaluutensa, aina vaihtamallakaan ei parane, mutta ainakin uusi alku voi vähäksi aikaa vähentää kyynistymistä.