Lue keskustelun säännöt.
Milloin stigma mt ongelmista häviää?
Kommentit (10)
En ole parantunut, enkä koskaan varmaan parane
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole parantunut, enkä koskaan varmaan parane
Ap
No sitten tilanne varmaan jatkuu ennallaan.
Miten voidaan olettaa että pitäisi jotenkin parantua kun ei saa muodostettua sosiaalista verkostoa kun ihmiset syrjii.
Ap
Jos ihmiset on hylänneet sut sun mt-ongelmien takia, niin eihän ne takausin tule jis sä et parane. Hae itsellesi kaltaistasi seuraa jostain vertaistukiryhmästä.
Miten tätä stigmaa yritetään poistaa? Kerro minulle, miten mt-ongelmat normalisoidaan niin, että ne ei haittaa enää?
Oman kokemukseni mukaan mt-ihmiset ovat raskaita ja omissa ongelmissaan pyöriviä. Hankalia ja epäluotettavia. En kaipaa sellaisten seuraa. Homma menee vähän niin, että "terveen" pitää loputtomasti ymmärtää ja joustaa.
Ja sitten jos jonkun mt-ongelmat on saatu hoitoon en välitä tietää koko asiasta. Koska jos tilanne on hyvä, pidetään se hyvänä eikä lähdetä muistelemaan huonoja aikoja ja pyörimään siinä sitten. Minulla on oikein hyvä ystävä, joka on parantunut vakavista mt-ongelmista ja puhumme niistä ohimennen ehkä kerran kolmessa vuodessa. Ne asiat on käsitelty ja pakattu varastoon. Nyt luotan häneen 100%, mutta aikaisemmin luotin 0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaako mt ongelmasi ihmissuhteisiin?
Onko se sellainen mt- ongelma, joka teoreettisesti vaikuttaa siihen millainen olet ihmissuhteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riippuu ihan sun kuvioista ja muista ihmisistä.
Jos on pahasti mt-ongelmainen niin kannattaa,anteeksi vaan, pysyä muiden samanlaisten seurassa. Perus normaalin kanssa ei voi muodostaa semmoista ymmärrystä kun se oma normaali on ihan erilaista.
Jos sä mulle tulet kertomaan vaikka im-yrityksistä, takaumista, kohtauksista ja miten kaikki menee päin helevettiä ja pelottaa, niin osaan suhtautua ja keskustella mutta ei se kaikille muille töissä käyville ja pärjääville normaalia ole, se on tosi ahdistavaa ja he haluaa pysyä erossa meistä. Joku perus masennus on eri asia koska "kaikillahan on huonoja päiviä".
Oon itse voinut pitkään tosi huonosti ja eristäytynyt muista täysin kun mulla ei ole oikein ikinä mitään uutta kerrottavaa ja hyvää sanottavaa kuulumisten kyselyihin.
Turha pakottaa itseään siihen samaan muottiin missä kaikki muutkin on.
Onko adhd-diagnoosi helppo kusettaa lääkäriltä? Joku stigma ei vois vähempää kiinnostaa, mutta ne respalääkkeet kyllä kelpais.
Oletko sä parantunut?