Lapsuudenystävä julkkiksena
Outoa lukea lööppiuutista, jossa kerrotaan, kuinka lapsuus ja nuoruus olivat kamalia, ja tiedät heidän valehtelevan. Miksi kukaan ei mainitse asiasta tai korjaa asiaa? Kuinka yleistä tämä on tietyillä ihmisillä, kun tietää, että he olivat jo silloin "erikoisia"? Vai onko kyse vain siitä, että jos omassa päässään keksii tarinan ja sitä toistaa tarpeeksi, siihen alkaa itsekin lopulta uskoa? Välillä ihmettelee, onko taiteilijoilla tai poliitikoilla yhtään ystäviä. Voi esittää hurjia väitteitä, mutta kukaan ei nouse niitä puoltamaan tai kieltämään.
Kommentit (9)
Ap. Moukka Älä yleistä ja puhu taas paskaa. Olet kateellinen ja ilkeä.
Miten sä voit lapsuus ystävänä tietää mitä se ystävän elämä on 24/7 myös kotona? Ei välttämättä kaikkia kauheuksia ystävälle kerrota.
Ehkä heillä oli kulissit joiden taakse et nähnyt. Lapsi osaa kyllä piilottaa ongelmat kavereiltaan.
Mistä hemmetistä sinä voit tietää totuuden??
Sinä voit itse siitä asiasta kertoa, joku seiska sulta jutun mielellään ostaa..
"Mitään ADHDta ole olemassakaan, sinun vain pitäisi olla normaali kuten muutkin ja lopettaa olemasta erilainen" ja myöhemmin "ihan hyvä lapsuus ja nuoruus sinulla oli, emme vain koskaan hyväksyneet sinua sellaisena kuin olit vaan teimme selväksi kuinka viallinen olet, valehtelet kun väität että oli kamalaa"?
Ja joskus sitä tajuaa vasta aikuisena, et mitä puuttui tai millaista oikeasti oli. Lapsena sitä vaan elelee tietämättä paremmasta. Ihmiset näyttelee, eikä kaikki sekoilu näy ulospäin. Tai kavereille kerrota et siellä ne vaan illat vetää kaljaa vaikkapa. Monet asiat näkee vasta aikuisena. Joskus tajuaa myös että kaikki ystävyyssuhteetkaan ei olleet aitoja tai tai ystävyyttä vaikka niin luuli.
Ap. No keskustelu lähti raiteelle jonka arvasin. Unohtakaa koko juttu, ja siirtykää seuraavaan keskusteluun provosoimaan. Voititte ja turha keskustella.
Jos ei vain tiennyt silloin lapsena ystävän vaikeuksista?