Nolasin itseni eilen. Itkettää.
En siis sanonut mitään tyhmää enkä möläyttänyt mitään, mutta jännitykseltäni käyttäydyin niin että vaikutin todella omituiselta, vaivaannuttavalta, nololta ja ehkä säälittävältäkin. Ja ilkeiden ihmisten mielestä naurettavalta.
Olin eräissä juhlissa jossa yhtäkkisesti minun piti puhua hetki. Menin aivan tulipunaiseksi ja vain änkytin hetken. Muut jotka joutuivat samaan, selvisivät siitä ihan hyvin, ei siis varsinaisesti pitänyt edes olla sellainen asia joka olisi jännittänyt ketään, mutta mä vedin ihan paniikkiin.
Asiaa pahentaa etten edes ole mikään teini tai nuori, joita kohtaan ihmisillä yleensä on sympatiaa, vaan olen ihan tukevasti keski-ikäinen ihminen.
Yksi tyyppi tuli vielä jälkeenpäin sanomaan mulle asiasta muiden kuullen. "Katsoin että menit ihan tulipunaiseksi kun tuli sun vuoro puhua". Mitäpä siihen sanot. Tuntui vielä pahemmalta, kun olin ensin ajatellut että no ehkä ihmiset eivät kuitenkaan kiinnittäneet niin huomiota, tai ehkä en ollutkaan niin punainen kuin luulin. Ilmeisesti kuitenkin siis olin, ja kyllä huomasivat.
Miten tästä pääsee yli. Hirveä olo.
Kommentit (18)
Eteen päin vain. Yksi hetki elämässä. Tökeröä tulla siitä sinulle huomauttamaan.
Huomauttaja käyttäytyi huonosti. Sinä et.
Mä nolaan itseni lähes joka kerta, kun asioin ihmisten kanssa. Ainoa, jonka kuuluu tässä hävetä on tällaisen kommentin heittänyt ihminen "Katsoin että menit ihan tulipunaiseksi kun tuli sun vuoro puhua".
Mulle käy edelleen sama yllättävissä puhetilanteissa, vaikka olen jo yli 50. Olen jo antanut periksi ja ajatellut etten voi asialle mitään. Tulkoon noloja hetkiä jos tulee. Se auttaakin vähän.
Sen joka sinulle tuli sanomaan asiasta tässä pitäisi hävetä. Ei sinun. Me ihmiset reagoimme yllättäviin tilanteisiin eri tavalla. Jos joku ei sitä ymmärrä, niin silloin ongelma on hänellä.
Outoa jos joutuu yllätyspuheen pitämään eikä siitä saa kieltäytyä. Mä olisin vaan noussut seisomaan ja sanonu: kivaa kun saa ilmasta viinaa, kippis kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Mä nolaan itseni lähes joka kerta, kun asioin ihmisten kanssa. Ainoa, jonka kuuluu tässä hävetä on tällaisen kommentin heittänyt ihminen "Katsoin että menit ihan tulipunaiseksi kun tuli sun vuoro puhua".
Miksi? Sehän osoittaa vain sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaja käyttäytyi huonosti. Sinä et.
Älä ole tuollaisen ihmisen kanssa enää tekemisissä tai jos tarvii niin hyvin asiallisesti ja ministi. Hän näytti typeryytensä ja kateutensa sinulle. Poista paha ympäriltäsi.
Minusta olisi hyvä kertoa ihmisille etukäteen, jos heiltä odotetaan jotain puhetta tms. Itse olen joutunut vastaavaan tilanteeseen ollessani hautajaisissa. Joku keksi extempore, että jokainen kertoo vuorollaan jonkin kivan muiston vainajasta. Olin aika loppupäässä kertojana ja minulla oli niitä samoja muistoja, kuin monella muullakin. Ei tullut mieleen mitään, mitä ei olisi jo sanottu.
Tuskinpa tuota kukaan muistaa 10 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaja käyttäytyi huonosti. Sinä et.
Jospa huomauttajan aikomus oli jutella siitä, ettei se mitään haittaa, mutta tämä tietenkin häipyi paikalta ja otti itseensä.
Elä hätäile. Itsellä on sama asia tapahtunut varmaan 10 kertaa elämän aikana. En ole parantunut esillä olemisessa ollenkaan. Kaikki ei ole sitä varten.
Nooooooooo. Ei se haittaa mitään! Nyt vaan pää pystyyn, rinta sisään ja vatsa ulos! Ei muuta, kuin elämä jatkuu! Jokaiselle sattuu tuollaisia tilanteita elämän aikana. Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu! Voit tarjota vertaistukea toisille, jotka ovat kokeneet samanlaista, arvokas asia sekin!
Ensi kerralla kun joku sanoo että menit punaiseksi jne.totea vain rauhallisesti että jännittää julkiset esiintymiset että et ole tottunut niihin. Asia on enemmän sinun korvien välissä kuin muiden ihmisten puheenaiheena. Tsemppiä ja siunausta!
Vierailija kirjoitti:
Huomauttaja käyttäytyi huonosti. Sinä et.
Huomauttajalle olisi voinut esittää kysymyksen, miksi ei ottanut ystävällisesti puheenvuoasi ja pelastanut sinua tilanteesta, jos noin tarkkana oli ollut.
Mä olen mokannut jopa ne puheet, jotka olen tiennyt joutuvani puhumaan ja joihin olen valmistautunut. En vain ole esiintyjä ja se on tullut selväksi. On kyllä raskasta mokata julkisesti, myönnän. Mutta aina voi ajatella, että eipä nuo arvostelijat itse suurin surminkaan olisi suostuneet puhetta pitämään. Arvostelu ja huomauttelu on helpompaa.
Törkeää kyllä laittaa ketään puhumaan yllättäen, vaikka olisi vain muutamasta sanasta kyse.
Miksi teit sen?