Lue keskustelun säännöt.
Työskentelisitkö seurakunnassa?
Kommentit (46)
En ole pedofiili tai muukaan perverssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska ei vastaa arvomaailmaani ja uskomuksiani.
Ei siellä toimistohommissa olla hengellisiä.
Joo mutta heidän täytyy kuulua kirkkoon ja "jakaa arvomaailma"
No eikä tarvitse jakaa mitään "arvomaailmaa".
Seurakuntien hengellisen työn tekijöillä on kuukausipalkka ja työajaton työ. Näitä ovat papit, kanttorit, diakonit, nuorisotyönohjaajat ja lähetyssihteerit. Voi olla joitakin muitakin. Työajallisia ovat yleensä lapsityöntekijät, sihteerit ja toimistotyöntekijät ja hautausmaatyöntekijät. Kukaan työajattoman työn tekijöistä ei saa mitään lisiä "ylitöistä", koska sellaisia ei ole. Leirityötä tekeville maksetaan normaalit päivärahat, jotka ovat työn raskauteen nähden vaatimattomat.
Papin puolison kommentti:
-Papeilla ja muilla työajattomilla työntekijöillä ei todella ole työaikaa. Välillä työpäivät voivat olla todella pitkiä. Mitään vapaita ei ylitöistä saa. Viikon rippileiristä saa korvauksena 2 vapaapäivää ja pienen päivärahan. Jokainen voi päätellä, lähtisikö tavantallaaja viikoksi riparille töihin aamusta iltaan parin sadan euron korvauksella ja kahdella vapaapäivällä. Vaikka tekisi todella paljon töitä, ei mitään ylimääräistä palkkaa makseta (vs. joillakin aloilla lisät ylimääräisestä työstä). Pääsääntöisesti kerran kuukaudessa on viikonloppuvapaa, joulut, pääsiäiset yms kuluvat papeilla, kanttoreilla ja suntioilla töissä.
-Työajallisilla työntekijöillä (esim. lastenohjaajat ja sihteerit) on työaika. Työnkuvat voivat olla seurakunnista riippuen hyvin erilaisia. Osalla työhön voi silti kuulua myös viikonlopputöitä. Sihteereillä voi nykyisin olla hyvinkin laaja työnkuva, kun sihteerien paikkoja on lakkautettu. Se seurakunnan ainoa sihteeri voi hoitaa esim. kirkollisten toimitusten varauksia, tilavarauksia, laskutusasioita, viestintää ja muita juoksevia asioita.
-Työpaikkakiusaaminen on vaihtelevaa. On todella huonoja työyhteisöjä, joissa (lähes) kaikki voivat huonosti ja työntekokin tökkii. Sitten on hyviä työyhteisöjä, joissa lähes kaikki ovat tyytyväisiä ja työ sujuu. Iso merkitys on johtamisella (kirkkoherra ja lähiesihenkilöt). Työpaikkakiusaamisen sijaan nostaisin isommaksi haasteeksi työssä uupumisen, se on kirkon työntekijöillä melko tavallista. Työmäärä on monilla lisääntynyt, kun työntekijöiden määrä on vähentynyt.
Itse sanoisin, että uskontoa vieroksuvan ei kannata hakeutua seurakuntaan töihin, vaikka ko. tehtävään ei kirkon jäsenyyttä edellytettäisi. On henkisesti raskasta, jos joutuu päivittäin olemaan tekemisissä asioiden kanssa, joita ei itse allekirjoita. Kun esimerkiksi se sihteeri voi käytännössä jokaisena työpäivänä olla tekemisissä lapselleen kasteaikaa varaavien vanhempien, naimisiin menevien ja läheisensä hautajaisia järjestelevien kanssa. Ihmiset voivat puhua hengellisistä asioista sihteerillekin.
Olen seurakunnalla toimistotöissä, en kuulu kirkkoon, enää. Työhistoriaa reilun 35v. ajalta ja nykyinen työpaikkani on kamalin. Olen loppuunpalanut jo 2 kertaa muutaman vuoden sisällä. Olen kiitollinen että minulla on työpaikka tässä taloustilanteessa, mutta minulle tämä on ollut todella raskasta.
Papilla on työajaton työ.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että työpäivinä papin työaika on normaalisti 8-20 ja itse pitää huolehtia siitä, että päivään jää nelisen tuntia vapaata joko aamuun, iltapäivään tai iltaan. Viikossa on yleensä kaksi vapaapäivää, useimmiten maanantai ja tiistai.