Anna Wahlgrenin tyttären kirjasta Hesarin kulttuurisivulla

kaikille ei tule hesaria

kaikille ei tule hesaria

Äiti hävisi moneksi päiväksi ryyppyreissuille.

Lapsille pidettiin erityisiä kiusaamispäiviä synttäreitä edeltävänä päivänä: sisarukset saivat nimitellä miten halusivat ja lapsi joutui tekemään kovasti töitä, eikä päässyt syömään muun perheen kanssa pöytään (tarjottiin kalanpää ateriaksi). Täten synttäripäivä tuntui vielä paremmalta.

Humalaiset vieraat masturboivat lasten nähden.

Isäpuoli antoi kielareita.

Isäpuolien perässä muutettiin jatkuvasti. Ja isäpuolia riitti.

eikös tämän Anna Ween pitänyt olla joku guru mitä lastenhoitoon tulee.



Jos noin iso ristiriita niin ymmärrän tyttären avautumisen.

Oletko kasvattanut lapsesi Wahlgrenin Lapsikirjan opein?



Onnea!

No mä olen kasvattanut lapsen pääosin Wahlgrenin opein ja hyvä tuli! Tosin en niitä syöttämisjuttuja enkä aikaista omaan sänkyyn laittamista noudattanut (muistaakseni Wahlgren sellaista suositteli). Mut siis kurinpito ja yleinen elämän rytmittäminen jne. Kyllä siellä hyviä ohjeitakin on, ei siellä käsketä masturboimaan lasten nähden :D.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Anna_Wahlgren



9 lasta, 7 kertaa naimisissa. Eiköhän sekin kuvasta jo jotain.

jonnekin hänen pyytämäänsä paikkaan, koska lapseni tarvitsee päiväunet.



Hän sanoi ettei, Anna W koskaan nukuttanut lapsiaan vaan ne nukahtelivat minne sattuu silloin kun lapsia väsytti.



Pidin pääni, rytmi oli meidän arkeen tarpeen.

Anna Wahlgren har fött nio barn och hennes bok "Barnaboken" är en av Sveriges mest sålda uppfostringsböcker. Den har utkommit i flera reviderade upplagor och har också översatts till andra språk.

Men i en nyutkommen bok ger ett av hennes barn, under pseudonymen Felicia Feldt, en föga smickrande bild av sin egen uppväxt.

Enligt Aftonbladet.se skriver den nu 44-åriga dottern att både alkoholmissbruk och såväl fysisk som psykisk misshandel förekom i hemmet. Hon skildrar exempelvis hur hon i tioårsåldern fick veta av sin mor att hennes riktiga pappa var hennes farbror.

Hon påstår också i boken att Anna Wahlgren ska ha dragit hennes treåriga dotter i håret, när hon inte ville ligga kvar i sin säng och sova vid ett besök hos mormodern.

Anna Wahlgren själv väljer att inte kommentera uppgifterna. I ett svar till Aftonbladet skriver hon bland annat:

"Jag tänker inte diskutera Felicia i offentligheten. Jag önskar vi hade kunnat ta den här diskussionen inom familjen i stället. Med sin bok, som kommer som en överraskning för mig, försöker Felicia ta heder och ära av mig. Jag svarar med att inte ta heder och ära av henne. I övrigt har jag inga kommentarer”.

Förläggaren Svante Weyler som ger ut boken, trots de stundtals hårda påståendena, säger till Aftonbladet att han försökt kontrollera sakuppgifterna så långt det går.

Han motiverar utgivningen med att det är "en välskriven skildring av en barndom som av andra till en del beskrivits offentligt" .

"Dessutom spelar det in att boken också handlar om en person som vill ge föräldrar råd om hur de ska uppfostra sina barn, säger Svante Weyler till Aftonbladet.

eräskin tuttu sanoi ettei olisi osannut hoitaa lasta, ellei olisi lukenut kirjaa. Ja toteutti kaikkia ohjeita.

Onkohan tuo totta? Toki olen ihmetellyt, miten ihmissuhteissaan niin epävakaa ihminen voi pärjätä pitkäjänteisesti lasten kanssa, koska onhan se oikeastaan vaativampaa. Olen lukenut Lapsikirjan ja olen jostain ihan eri mieltä (esim. tupakoinnin vaarattomuus odotusaikana), mutta kirjan "ideologia" on minusta tuntunut loistavalta. Juuri nämä ajatukset siitä, kuinka lapsi ei halua olla keskipisteenä kaikkien viihdyttäessä häntä vaan keskipisteessä eli yhdessä tekemässä asioita muiden kanssa, ovat minusta oivallisia. Tai ehkä joku ihminen voi olla niin "kahtiajakautunut" että ymmärtää herkästi lapsen mielen, mutta toisaalta toimii julmasti?

kuka anna wahlgren edes on joskus, kun esikoista odotin. Luin sen läpi ja ajattelin jo silloin, että en varmaan tule yhtään opeista toteuttamaan. Kuulosti tosi oudolta ylipäätään. Myös ystäväni hehkutti ween unikoulua, en itse halunnut käyttää kun kuulosti niin omien ajatusten vastaiselta. Imankos.

Ja kaikki ne äidit jotka tuota kirjaa hehkuttivat olivat kyllä sellaisia, että heidänm lapsiaan kävi valmiiksi sääli.



Fanaattisia jotenkin.



Ja tuo kirja oli Pyhä Kirja, jota ei saanut kritisoida.

Hän sanoi ettei, Anna W koskaan nukuttanut lapsiaan vaan ne nukahtelivat minne sattuu silloin kun lapsia väsytti.

Kirjan lukeneena pikkusen epäilen tätä

Hän sanoi ettei, Anna W koskaan nukuttanut lapsiaan vaan ne nukahtelivat minne sattuu silloin kun lapsia väsytti.

itse en ole kirjaa lukenut, joten ehkä hän ymmärsi kirjan jotenkin väärin.



Mutta perusteli vielä sillä että ei olisi ehtinytkään koska lapsia oli 9.

Ne unikoulujutut tuntui julmilta. En ole kirjaa lukenu, mutta kuullut siitä

mutta siinä kirjassa on oikeasti myös jotakin hyvää; rutiinit; ne helpottavat oikeasti, lapsen ottaminen "käyttöön" eli lapsi ei ole joku lelukorin ääressä jokeltava maskotti vaan haluaa mukaan elämään ja oikeisiin juttuihin, haluaa tuntea kuuluvansa joukkoon, olevansa tarpeellinen- jo tosi pienestä. Ja se että vanhemmat obn laumanjohtajia; ihminen on laumaeläin ja lapset tarvitsevat aikuista joka kykenee olemaan heille se laumanjohtaja, herättämään luottamusta että pärjää ja asiat hoituu. MInä olen noudattanut mm näitä juttuja ja tulos on mielestäni oikein onnistunut, ilman wahlgrenin ajatuksia en ehkä olis osannt ajatella asioita noin. Että tämäkään asia ei ole ihan mustavalkoinen, vaan hänellä on oikeasti myös hyviä ajatuksia. Ja tänä päivänä monelta vanhemmalta esim puuttuu totaalisesti ymmärrys tuosta johtajuudesta, kun lapset määrää.

Meidän vauva oli erittäin huono nukkuja ja yritin saada kaikilta tutuilta vinkkejä mitä tehdä. Monen suosittelun jälkeen luin ko. kirjaa, mutta minun mielestäni ohjeet oli niin "päättömiä", etten alkanut niitä toteuttaa. Joskus päikkäreillä, kun vauva nukkui vaunuissa, kokeilin sitä rajuhkoa "heijaus-metodia", minusta se tuntui lähinnä "kidutukselta".



Yritin lukea kirjan kokonaan, mutta en pystynyt. Se on kirjoitettu kuin jollekin idiooteille, joilla ei ole omia aivoja ja ajatuksia, siis maalaisjärkeä.

Ihmettelen suuresti kirjan suosiota.



Haluan lukea hänen tyttärensä kirjan. Lainaus hesarista." Vaikka vain osa siitä, mitä Felicia Feldt kirjoittaa lapsuudestaan omakohtaisessa kirjassaan "Felicia Försvann" pitäisi paikkansa. on Anna Wahlgrenin maine mennyttä."

Tuon kaiken tekee vaistomaisesti, jos on omistanut koiria.

luin osan jostain kirjasta ja oli niiin lapsellista tekstiä, että en edes pystynyt lukemaan loppuun. Todella typerä kirja