Onko muita jotka on olleet vaan elämässä sivusta seuraajia ja oma elämä ei oo tainnut edes alkaa?

Ei

Vähän sama. Ns. pallo on aina muilla eli AMK hakiessa jne. Tarviin rahaa eikä sitä see muuta kuin korkeakouluja käymällä ja sitten töitä tekemällä mutta kun suunnitelmassa on se toinen osapuoli mihin ei oikein voi vaikuttaa.

Mun ei alusta asti ollut turvallista olla elämässäni läsnä. Ei silloin pääse mitään elämää muodostumaankaan. Selviytyäkseen piti vain miellyttää muita. Ei tunne itseään, mitään omaa elämää ei tosiaan koskaan ollutkaan. Näitä nyt yritän korjata...

Kauheita kohtaloita teillä! Miten on voinut päästä noin käymään? Menikö Jo lapsuudessa jotain todellla väärin? 
 

Joo paitsi en tosiaankaan ole missään omalla mukavuusalueellani tässä sivustaseuraajan roolissa.

Olen nepsy ja lievästi autistinen ja minua kiusattiin 9 vuotta koulussa ja jätettiin ulkopuolelle. Aina ollut vaikeuksia solmia ihmissuhteita. Vaikeat mt-ongelmat lisänä ja sitten sairastuin fyysisesti. Nyt tk-eläkkeellä nelikymppisenä. Ei ole elämää, en tapaa juuri muita kuin vanhaa 80v äitiä. Elämä on aina mennyt ohitseni eikä koskaan alkanutkaan...

Kyllä. Tunnen, että en oikeastaan koskaan ole ollut oman elämäni päähenkilö, vaan elämäni on edennyt sivuosassa muiden elämien tapahtumien vaikutuksissa. Aivan perseestä, vaikea löytää syytä miksi näin kävi. Nykyisin pyrin olemaan yksin, koska ko tilanne kuvottaa minua. 

Elämä alkaa siitä, kun unelmoi ja alkaa toteuttamaan niitä unelmia. Minulla se alkoi 20 - uotiaana ja sen jälkeen on vain parantunut. Teen mitä haluan ja tarvitsen. 

Kyllä olen sivusta seurannut vain elämää  jo monta tuotantokautta.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita kohtaloita teillä! Miten on voinut päästä noin käymään? Menikö Jo lapsuudessa jotain todellla väärin? 
 

Siellähän se.