Lue keskustelun säännöt.
En jaksa miehen negailua
17.07.2026 |
Mies on aina ollut luonteeltaa harkitseva ja varautuja, mutta neljänkympin jälkeen alkoi komea liukumäki jatkuvasti negisteleväksi pessimistiksi. Asia kuin asia, niin hän päättää jo etukäteen että ei onnistu. Ostetaanko kuopukselle tuo sänky? Ei se kuitenkaan mahdu autoon ja tossa kaupassa on niin kallis kotiinkuljetus (mahtuipas, ja jos ei olisi mahtunut niin kesäkampanjana oli kotiinkuljetus kaupan päälle). Hei kokeilin tänään tällaista uutta reseptiä! Noinkohan maistuu lapsille (ihan hyvin maistui). Käydäänkö lomalla Tukholmassa? Mitä siellä tekee jos sataakin kaatamalla tai on hirveä helle (no oli just hyvä keli, mut osaan käyttää sateenvarjoa). Olisko Lappi mieluisampi? Hyttysiä. Naantali? Ihmisiä. No jos ei lähdetä mihinkään niin me voitais teinin kanssa maalata sen huone. Mutku jalkalistat on vaikea teipata siististi ja hajoaa irrottaessa ja ja ja... Pidetäänkö leffailta? Löytyykö leffaa joka kiinnostaa molempia lapsista (tottakai löytyy). Lähdetkö mukaan rannalle? Onkohan siellä edes parkkipaikkoja (aina on).
Moneen juttuun hän sitten lopulta lähtee mielellään tai on ilahtunut kun minä kaverini kanssa olen sullonut sen sängyn autoon tms., mutta ensi reaktio oman pään sisällä on mikä voisi mennä pieleen, ja ilmeisesti se on myös pakko sanoa ääneen.
Välillä pyydän erikseen, että aion nyt kertoa yhden idean ja sä et saa sanoa siitä heti mitään lannistavaa. Sit hän on ihan hiljaa tai sanoo vahvaa epäilyä äänessään "seeeelvä". Onko muilla tällaisia päivänpaisteita?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aiheutat niin paljon negatiivista?
Ai niin kuin etsin lapselle hänen tarvitsemansa sängyn tai laitan ruokaa? Hyi minua.
Ap.
Todella rasittavaa ja väsyttävää! Minun äitini oli tuollainen ja taidan olla puolisolleni toisinaan vähän minäkin. Uskon, että sitä on vaikea muuttaa. Voi ehkä koittaa olla kommunikoimatta joistain ehdotuksista ja tehdä itse vaan. Pysyvämpi ratkaisu tietenkin on jättää se sika.
Ymmärrän että negailu osaa olla raskasta mutta osaa olla jatkuva yltiöpositiivisuuskin: kaikki onnistuu, kaikki toimii, kaikki on kivaa ja aurinkokin paistaa.
Kun ei ole ja ei paista, ei aina.
Mieti oletko itse vähän liiankin kallellaan tänne toiseen suuntaan ja mies yrittää tasata tilannetta?
Itse en ainakaan jaksa ihmistä joka tursuaa iloa ja aina ollaa nii posiposi, alkaa ärsyttää sellanen aika nopeasti.
Toinen aloitus voisi olla: En jaksa vaimon poseilua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella rasittavaa ja väsyttävää! Minun äitini oli tuollainen ja taidan olla puolisolleni toisinaan vähän minäkin. Uskon, että sitä on vaikea muuttaa. Voi ehkä koittaa olla kommunikoimatta joistain ehdotuksista ja tehdä itse vaan. Pysyvämpi ratkaisu tietenkin on jättää se sika.
Miksi näin nega?
tämähän on aivan loistavan upean mahtavaa, vähän hei posia siihen touhuun nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aiheutat niin paljon negatiivista?
Ai niin kuin etsin lapselle hänen tarvitsemansa sängyn tai laitan ruokaa? Hyi minua.
Ap.
Niin no mitä niistä kyselet mieheltä mitään?
Tuo saa alkunsa kotoa, peritty tapa. Omat appivanhemmat oli tuollaisia ja kun oltiin oltu aviossa useampi vuosi, miehestäkin paljastui sama, raivostuttava piirre. Nämä on meille optimisteille sellaisia perässä vedettäviä myllynkiviä. Omasta mielestään realisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tottakai piti tuommoisen riippakiven kanssa lapsiakin tehdä
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että negailu osaa olla raskasta mutta osaa olla jatkuva yltiöpositiivisuuskin: kaikki onnistuu, kaikki toimii, kaikki on kivaa ja aurinkokin paistaa.
Kun ei ole ja ei paista, ei aina.
Mieti oletko itse vähän liiankin kallellaan tänne toiseen suuntaan ja mies yrittää tasata tilannetta?
Itse en ainakaan jaksa ihmistä joka tursuaa iloa ja aina ollaa nii posiposi, alkaa ärsyttää sellanen aika nopeasti.
Valitettavasti olen itsekin pikemminkin kallellaan sinne ennakointiin, mutta lasten kanssa huomasin etten voi hallita kaikkea tai varautua kaikkeen, ja sen yrittäminen kapeutti sekä omaa että lasten elämää, joten jossain vaiheessa havahduin siihen että vähän enemmän on pakko sietää epävarmuutta tai epämukavuutta. Joskus voi ostaa jäätelön vaikka onkin mahdollista että se putoaa ja lasten on pakko antaa tehdä myös asioita joista saattaa syntyä siivottavaa sotkua, ja lasten on annettava harjoitella asioita ja näytettävä myös mallia sille että yllätyksistä, epäonnistumisista ja vastoinkäymisistä voi selviytyä. Joskus voi ehdottaa yhteistä tekemistä eikä päättää muiden puolesta ettei ne kuitenkaan haluu. Kaikki ei mene aina täydellisesti ja joskus asiat vaatii auton mittaamista tai sateenvarjon pakkaamista, mutta että jättäisi kaiken tekemättä siksi että voi olla ettei se ole täydellisen helppoa ja mutkatonta, edes selvittämättä, yrittämättä...?
No, käytännössä tämä on tarkoittanut sitä että me tehdään paljon lasten kanssa ilman miestä, mm. se huonekin sit kuitenkin maalattiin ja oikein siisti tuli vaikka ei noudatettu miehen 43-kohtaista esityöprotokollaa vaan vai sellaista normaalia.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa. Ei enää tuskaa sen jälkeen. Keskustelu?
Vierailija kirjoitti:
Ja tottakai piti tuommoisen riippakiven kanssa lapsiakin tehdä
Niin kuin aloituksessa sanoin, mies on muuttunut tämän ominaisuutensa suhteen merkittävästi keski-iässä.
Ap.
Laiskuutta. Ei halua tai viitsi, joten pää alkaa keksiä tekosyitä, miksi ei kannata.
Perus suomalainen pessimistisyys, en tiedä mistä se tulee. Meidän lapsuuden perheessä samaa, kaikki on vaivaksi ja liikaa tehdä, mikään ei saa olla hauskaa, vain huonoja juttuja tapahtuu ja niihin pitää keskittyä. Paitsi tuo että miehesi on siirtynyt tuollaiseeen käytökseen on hieman outoa jos ei muuten ole ennen negaillut.
Miksi aiheutat niin paljon negatiivista?