"Avoin" suhde

Vaimoni vieraissa käynneistä on tullut meille molemmille suhteemme suola – ehkä jopa yksi niistä salaisuuksista, jotka ovat pitäneet pitkän avioliittomme elävänä, kiinnostavana ja omalla tavallaan kiihottavana.

Meillä on ”sopimaton” avoin suhde. Sopimaton siksi, ettemme ole koskaan varsinaisesti sopineet mistään. Emme ole laatineet sääntöjä, määritelleet rajoja emmekä käyneet loputtomia keskusteluja siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Asiat ovat vain löytäneet oman uomansa. Kumpikin tietää. Kumpikin ymmärtää. Ja ehkä juuri siksi meidän ei tarvitse puhua kaikesta.

Tiedän, että vaimoni käy joskus vieraan miehen luona. Tiedän, ettei hän ole siellä vain kahvilla. Ajatus siitä, että hän riisuutuu toiselle miehelle, antautuu tämän läheisyyteen ja kokee hänen kanssaan jotakin, mitä minä en enää samalla tavalla pysty hänelle tarjoamaan, herättää minussa ristiriitaisia mutta voimakkaita tunteita.

Ennen kaikkea se muistuttaa minua siitä, että vaimoni on edelleen nainen. Haluttu, tunteva ja nautintoa kaipaava nainen. Ei vain puolisoni, lasteni äiti tai vuosikymmenten elämänkumppani.

En ole harmikseni kyennyt olemaan hänelle kaikessa se mies, joka olisin halunnut olla. Sen myöntämiseen liittyy haikeutta, mutta ei enää katkeruutta. Minä pystyn tarjoamaan hänelle turvallisen kodin, hyvän arjen, läheisyyden, kumppanuuden ja rakkauden. Ja samalla hän saa etsiä toisen miehen käsivarsilta ja vuoteesta sitä intohimoa ja täyttymystä, jota hän kaipaa.

Minussa on jotakin syvästi kiehtovaa siinä, että hän lähtee luotani tietäen minun tietävän. Ja vielä enemmän siinä, että hän palaa takaisin.

En tarvitse yksityiskohtaista selostusta siitä, mitä suljetun oven takana on tapahtunut. Joskus pelkkä tieto riittää. Pieni muutos hänen olemuksessaan, katseessaan tai tavassaan tulla lähelleni voi kertoa enemmän kuin sanat.

Joku voisi nähdä järjestelyssämme uskottomuutta, nöyryytystä tai avioliiton epäonnistumisen. Minä näen siinä jotakin aivan muuta. Näen naisen, jota rakastan niin paljon, etten halua vangita häntä omiin rajoituksiini. Ja ehkä juuri siksi hän palaa aina minun luokseni.

Hän saa olla toisen miehen haluama nainen.

Mutta hänen kotinsa, arkensa ja yhteinen elämänsä ovat minun kanssani.

Siinä on jotakin oudolla tavalla kaunista. Ja myönnän – myös kiihottavaa.

Kaikki on erittäin hyvin näin.

Aviomies 47