Sielun puute syynä Suomen alhoon?

Jokaisella mitä tahansa luovalla ihmisillä on sielu, joka kytkee hänet maailmankaikkeuden ytimeen eli korkeimpaan minään. Sitä voi kutsua myös universumiksi, luojaksi tai jumalaksi. Kyseessä on Alkulähde, josta ihmisen luovuus pulppuaa. Historian luovimmat ihmiset ovat olleet hyvin perillä luovuutensa lähteestä - Nikola Tesla ja Mika Waltari, vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Suomen ongelmat aiheutuvat luomisvajeesta. Meillä ei synny sen enempää tieteen kuin taiteenkaan saralla uusia ajatuksia, joista voisi kasvattaa runsautta ja hyvinvointia aikaansaavaa yritystoimintaa. Kykenemme ainoastaan kopioimaan muiden ideoita, tekemisiä ja sanomisia. Suomen talous on pelkkä heikosti suoriutuva kopiotalous, joka loisii Yhdysvaltojen ja Ruotsin luovuusaalloissa. 

Syy Suomen luovuusvajeeseen on se, ettei useimmilla suomalaisilla ole sielua. Tämä johtuu siitä, että esi-isämme luotiin alkujaan orjiksi. Nuo tyhjät lihakuoret, replikat, kehittyivät ajan saatossa kovan sisukkaiksi työläisiksi, sillä sielun informaatiovuo ei häirinnyt suon kuokkimista hampaat irvessä ja veren maku suussa. Samasta syystä pärjäsimme poikkeuksellisen hyvin sotatyössäkin, mikä on herkille sielullisille olennoille pahinta mahdollista helvettiä.

Meidän nykysuomalaisten kannalta valitettavaa on, että sieluttomuudestaan huolimatta replikat pystyivät lisääntymään. Nykymaailmassa työläisillä ei nimittäin ole enää sijaa. Useimmat kaipaavat menneeseen siksikin, että ovat menettäneet kosketuksen ihmiskuhnurille lähes käsittämättömäksi kehittyneeseen maailmaan.

Meidän suomalaisten - kannalta valitettavaa on myös se, ettei lihakuoreen voi asentaa sielua jälkikäteen. Sen vuoksi ihmiskunta ja maailma menee eteenpäin, mutta suomalaisten ihmiskuhnurien yhteiskunta polkee paikallaan ja rapautuu.

On aika sanoa julma totuus ääneen: lakatkaamme odottamasta valoisaa tulevaisuutta, sillä sitä meille suomalaisille ei ole tarjolla. Maailmankaikkeus on sieluttomille olennoille kaikkea muuta kuin reilu.