Lue keskustelun säännöt.
Burnout, pitkä parisuhde ja ero - kokemuksia?
09.07.2026 |
Onko täällä ketään, joka on käynyt läpi pitkän parisuhteen kriisin, vakavan uupumuksen ja eroprosessin?
Haluaisin kuulla kokemuksia ihmisiltä, joiden tilanne on muistuttanut omaamme.
Taustalla on yli 20 vuotta kestänyt avioliitto, yhteiset lapset, paljon yhteistä historiaa ja pääosin hyvä yhteistyö arjessa. Suhteessa ei ole ollut uskottomuutta eikä suuria riitoja. Sen sijaan vuosien aikana sekä elämäntilanteet että kuormitus kasvoivat vähitellen liian suuriksi.
Suhde muuttui enemmän käytännön kumppanuudeksi ja arjen pyörittämiseksi kuin varsinaiseksi parisuhteeksi. Molemmat kokivat jäävänsä vaille jotain tärkeää, mutta samalla elämä oli pitkään enemmän selviytymistä kuin yhdessä elämistä.
Toinen meistä on kärsinyt vakavasta burnoutista, jonka palautuminen on edelleen kesken. Eroprosessi on käynnissä, mutta samaan aikaan yhteys, yhteistyö, luottamus ja keskinäinen arvostus ovat viime aikoina vahvistuneet merkittävästi. Olemme pystyneet viettämään aikaa yhdessä, keskustelemaan hyvin ja toimimaan perheenä ilman suurempia ristiriitoja.
Silti tulevaisuus on täysin auki.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa:
- Miten teidän tarinanne eteni?
- Kuinka kauan prosessi kesti?
- Muuttuiko näkemys suhteesta ajan myötä?
- Palasitteko koskaan yhteen tai rakensitteko uudenlaisen parisuhteen?
- Vai päädyittekö lopulliseen eroon?
- Jos erositte, miten lopulta selvisitte tilanteesta ja rakensitte uuden elämän?
- Jos palasitte yhteen, mikä mahdollisti sen?
Erityisesti kiinnostavat kokemukset tilanteista, joissa taustalla oli pitkä yhteinen historia, uupumusta, etääntymistä ja tunne siitä, että suhde oli muuttunut enemmän yhteiseksi projektiksi kuin parisuhteeksi.
Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan.
Kommentit (8)
Onko tuo oikea aika erota, kun on kriisi päällä? Vähän pitempi aikalisä ennen päätöksiä olisi järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sekavalta kuulostaa ap:n elämä. Mitä sinä ihan oikeasti haluat elämältä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo oikea aika erota, kun on kriisi päällä? Vähän pitempi aikalisä ennen päätöksiä olisi järkevää.
Mielestäni ei ole oikea aika erota., mutta parisuhteessa on kaksi osapuolta... Pitää ymmärtää asiaa myös uupuneen puolelta, koska hänen on saatava kuormitus pois selvitäkseen.
AP
Jos nyt alkaisit uuden kumppanin kanssa niin riittäisikö energiat miten? Uuden kanssa tietysti kaikki on uutta - kuinka hän juo teensä ja ajattelee politiikasta (wau!), kosketus on uutta ja ihmeellistä. Pari vuotta kestää hormonit ja sitten alkaa taas kumppanuus - tiedät jo, mitä hän laittaa teehen ja kosketus on tuttua.
Jos taas yksin niin on aikaa meditoida ja pohtia, elää omalla tavallaan yksin. Toisinaan tämä on parasta elämää.
Vastauksia ei voida antaa, mutta mielikuvia kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika sekavalta kuulostaa ap:n elämä. Mitä sinä ihan oikeasti haluat elämältä.
En ehkä kuvaisi tätä sekavaksi vaan pikemminkin monimutkaiseksi.
En lähde avaamaan kaikkea taustaa tarkemmin, mutta viime vuosien aikana elämään on osunut poikkeuksellisen paljon kuormitusta. Mukana on ollut läheisten menetyksiä, merkittäviä terveyshuolia, lasten terveyteen liittyviä huolia, työkuormaa ja uupumusta.
Tällaisessa tilanteessa parisuhde muuttui vähitellen enemmän selviytymiseksi ja arjen pyörittämiseksi kuin varsinaiseksi parisuhteeksi. Emme päätyneet tähän pahantahtoisuuden, uskottomuuden tai jatkuvien riitojen vuoksi, vaan enemmänkin siksi, että kummankin voimavarat loppuivat.
Itse toivon elämältäni ennen kaikkea selkeyttä, läheisyyttä, rakkautta ja tunnetta siitä, että elämässä on tilaa myös hyvälle. Näitä ei ole viime vuosina ollut kovin paljon saatavilla meille kummallekaan. En myöskään väitä olevani syytön tilanteeseen – päinvastoin. Olen joutunut katsomaan myös omaa osuuttani rehellisesti.
Siksi kyselenkin kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat käyneet läpi samantyyppisen prosessin. Kiinnostaa erityisesti, miten tilanteenne lopulta ratkesi ja mitä opitte matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään parisuhde ei näyttyäydy naiselle parisuhteena kun sitä peilaa rinsessa ruusunen fantasioihin. Vaikka tässäkin tapauksessa elämä on ollut...ts. pyllylle on tullut piiskaa arjen kuormituksen ja erinäisten vastoinkäymisten muodossa... niin ei ole opittu että elämä on. Rinsessa ruusunen unelmista ei luovuta ja kun todellisuus ei ikinä pidemmän päälle toteutea näitä märkiä fantasioita..niin aina voi ottaa eron sen takia.. Todella tyypillistä keski-ikäisen naisen kitinää..... silloinhan nainen tyypillisesti oksentaa omat onkelmansa kumppaninsa päälle....ja syyttää kaikesta miestään ja ottaa eron...näin on ihan tilastojen ja tutkimusten mukaan. Mies tässä tilanteessa uhrataan naisen henkisen kasvun ja muutosprosessin ruoaksi...ja sitten vielä kuvitellaan että oikein ja moraalisesti on toimittu. Tälläisten tuuliviirien kanssa pitäisi siis miehen tehdä lapsia tai ottaa isoja lainoja?
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt alkaisit uuden kumppanin kanssa niin riittäisikö energiat miten? Uuden kanssa tietysti kaikki on uutta - kuinka hän juo teensä ja ajattelee politiikasta (wau!), kosketus on uutta ja ihmeellistä. Pari vuotta kestää hormonit ja sitten alkaa taas kumppanuus - tiedät jo, mitä hän laittaa teehen ja kosketus on tuttua.
Jos taas yksin niin on aikaa meditoida ja pohtia, elää omalla tavallaan yksin. Toisinaan tämä on parasta elämää.
Vastauksia ei voida antaa, mutta mielikuvia kylläkin.
Tässä elämäntilanteessa uusi kumppani ei ole minulle ajankohtainen asia.
Rehellisesti sanottuna minulla ei olisi tällä hetkellä energiaa aloittaa uutta parisuhdetta, enkä myöskään koe sille erityistä tarvetta. Ensin pitäisi saada selkeyttä nykyiseen tilanteeseen.
Tilanteen erityispiirre on se, että taustalla on vakava uupumus. Oma kokemukseni on, että toinen ei tällä hetkellä pysty vielä täysin käsittelemään parisuhdetta tai sen tulevaisuutta, koska suurin osa voimavaroista menee edelleen palautumiseen ja tästä päivästä selviytymiseen.
Siksi en näe tätä aivan tavanomaisena eroprosessina. Monessa erossa ihmiset käsittelevät ensisijaisesti parisuhteen päättymistä. Meillä mukana on myös pitkäkestoinen uupumus, joka vaikuttaa kaikkeen ja sen takia prosessi on erilainen.
Itse ajattelen, että ensin täytyy saada palautumista, tilaa ja aikaa. Vasta sen jälkeen on mahdollista nähdä selvemmin, mikä lopputulos lopulta on – oli se sitten yhteinen tulevaisuus tai lopullinen ero.
AP
Ei suoranaista kokemusta, mutta äkkiseltään teidän tilanne kuulostaa aika valoisalta. Ainakin parempaan suuntaan menossa. Hakekaa tarvittaessa apua sopivalta taholta, hyvää jatkoa.