Onko muilla huumorintajuttomia lapsia?

Älä kiusaa lastasi 

Sä et kunnioita lapsesi rajoja. Hyväksy hänen persoonansa sellaisena kuin se on. Nyt on mammalla peiliin katsomisen paikka.

Lapsesi ei kuulosta huumoritajuttomalta, sinä et vaikuta kunnioittavan lapsesi rajoja. 

Onko tuollaisia vanhempia oikeasti olemassa?

Ihmiset ovat erilaisia. On tärkeää tuntea oma lapsensa ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on.

Hassuttelu on ihanaa silloin kun se on kaikkien osapuolten mielestä hassua. Muuten kyseessä on härnääminen, kiusaaminen tai pilkkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuollaisia vanhempia oikeasti olemassa?

Valitettavasti on. Mun vanhempani olivat välillä pilkkaavia ja nöyryyttivät muiden edessä. Ja sehän tietenkin puettiin muka hauskaksi letkautukseksi. Lapsi on tuollaisessa tilanteessa aika avuton.

Olisi tärkeää arvostaa lasta ja lapsen rajoja. 

No tottakai on ihmisillä erilaisia luonteita, lapsillakin. Lapsesi luonne ja huumorintaju nyt vain on erilainen kuin sinun. 

Uskomatonta, että aikuinen ja vanhempi edes kyselee jotain noin typerää.

Ööööh

Ap:n mielestä nolaaminen, pilkkaaminen ja toisille naureskelu on huumoria. Asetu itse siihen kiusattavan osaan jos siitä nautit. Törkeä äiti. 

Jos lapsi vetäytyy tilanteesta, se ei ole hänestä hauska tilanne. Älä kiusaa lastasi.

Mä ymmärrän hyvin ap:ta. On raskasta, jos porukassa on yksi huumorintajuton. Muilla läppä lentää puolin ja toisin ja yksi loukkaantuu koko ajan joka asiasta. Ei tule muuttumaan. Valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän hyvin ap:ta. On raskasta, jos porukassa on yksi huumorintajuton. Muilla läppä lentää puolin ja toisin ja yksi loukkaantuu koko ajan joka asiasta. Ei tule muuttumaan. Valitettavasti. 

Hah, sinulla muka raskasta? Sinulla on kokonainen joukko samanmielisiä ympärillä, toisella ei yhtään.

Hän taitaa olla paljon älykkäämpi kuin sinä.

Ethän kunnioita, kun toistuvasti rikot toisen rajoja ja pahoittelun sekä käytöksen korjaamisen sijaan heittäydyt uhriksi ja syyllistät lasta.

Miten on todellisuudessa lapsen itsetunnon laita? Meillä yksi lapsi ei kestänyt minkäänlaista vitsailua (esim. jos puhuttelin perheenjäseniä kertaluontoisesti että Emppu, Simppu ja Kamppu, niin "Kamppu" otti kierrokset, tai heitän vitsillä että Kasperhan voi istua mun sylissä jos muuten loppuu tila - huom tämä ei ollit mitenkään yhteen lapseen kohdistuvaa tai esim. hänen ominaisuuksiinsa liittyvää) silloin kun oli muista syistä herkillä (koulussa ja kaveriporukassa huonommuuden tunnetta). Nykyään kun samanlaiset vitsit joskus lipsahtaa ja pyydän anteeksi (varsinkin lempinimiä ja nimen väännöksiä jotka minulle ovat olleet rakkaudenosoitus ja tilanteen pehmennys mutta joista lapsi ei pitänyt), lapsi sanookin että ei ne enää haittaa.

Joillakin äiti ollut vihainen ja huumorintajuton autisti.

Mun pikkuveli oli ainakin ihan tosikko, samoin pari ystäväänsä. Olivat myös nörttejä, joten jos vaikka piirsin dinosauruksen ja väritin sen vihreäksi niin tuli heti palautetta, että ei voi dinosaurus olla kirkkaan vihreä :D 

Nykyään ne on kaikki rennompia, minä itse sen sijaan olen rento vaan jos siltä tuntuu, mutta muuten rasittava pilkun....viilaaja.

Lapset vaan ovat erilaisia ja osa inhoaa huomion vetämistä itseensä mitä esim. nimellä hassuttelut ovat. Sukulaisnainen on iän kaiken jakanut kuvia lapsistaan ja nämä ovat tottuneita poseeraajia. Omista lapsistani etenkin toinen kammoaa ajatustakin että edes näkyy jossain kuvassa saati että pitäisi yhtäkkiä ottaa joku poseerausasento. Mikään esiintyminen ei tule kyseeseenkään. Mutta tähän lapseen saa yhteyden muuten, on esim. hyvä keskustelija kahden kesken eli ei mikään "erakko" ole.