Lue keskustelun säännöt.
Argh tota mummia!
12.01.2012 |
On taas hoitamassa lasta. Meillä on ollut semmoinen "itkulle nauramis"-kulttuuri kotona ja että mua raivostuttaa kun se jatkaa sitä mun lapsen kanssa.
Lapsi kaatui tuolilla, ja juoksi mummilta lohtua hakemaan, mummi nauroi ääneen, että "niinko se poika kaatui". Antoi kyllä lohtua, mutta omaan korvaan särähtää kun toinen itkee ja toinen nauraa.
Sitten mummi keksi laittaa jonkun härpäkkeen kiinni lapsen hihaan. Lapsi ei tykännyt leikistä vaan sanoin "pois" ja mummi vaan nyki härpäkettä, että "ei irtoa" ja nauroi toiselle. Lapsi väänsi itkua ja mummia taas nauratti. Meillä on tuo kiusaaminenkin ollut "välittämistä". Ja onhan se huvittavaa kun pieni lapsi itkee ja protestoi.
Tuo lapsi on vielä niin pieni, että se ei semmoista huumoria ymmärrä eikä tunteiden mitätöimistä naurulla ja arvatkaa olenko siitä monta kertaa sanonut??
Kommentit (6)
Parempi olla pyytämättä hoitoavuksi jos on niin vaikeaa.
Toisaalta päähoitovastuussa ovat vanhemmat, joten tuskin hirveää traumaa jää mummon tyhmästä toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisikö sille mummolle sanoa, vaikka ihan ystävällisesti? Ja tarvittaessa kääntää konkreettisesti :"Miltä sinusta tuntuisi, jos on asia josta et pidä mutta toinen nauraisi?"
Itse muistan lapsuudesta kun äitini otti minusta valokuvia ja nauroi jos itkin tai suutuin ö.ö
Minun lapsillenikin yrittää toisinaan tehdä samaa, mutta lopettaa kun kiellä tarpeeksi vihaisesti.
Älä anna mummon tehdä tuommoista kiusaa lapselle. Tiedät itsekin kuinka pahalta se lapsesta tuntuu, ja mitä aiheuttaa hänen tunne-elämälleen.
Tsemppiä.
Kuulostaa pienelle asialle, mutta silti! Naurulla mitätöidään toisen negatiiviset tunteet aina. Kuinkakohan kovaa pitäisi sattua, että saisi itkeä ihan oikeasti?? Tai kuinka paha mieli pitää olla että sille ei naureta tai muuten mitätöidä??
Musta on ainakin kasvanut moisen seurauksena todella sisäänpäinkääntynyt ja huono itsetuntoinen.
on myös ollut lapsuudessa tuota tunteiden vähättelyä. Kaikella vain naurettiin ja mitätöitiin. Tuloksena on huono itsetunto, masennusta, ahdistusta ym. Käyn psykologilla, parisuhteeni eivät kestä, työkykynikin vaakalaudalla.
Että sellaisia "pikkujuttuja".
on myös ollut lapsuudessa tuota tunteiden vähättelyä. Kaikella vain naurettiin ja mitätöitiin. Tuloksena on huono itsetunto, masennusta, ahdistusta ym. Käyn psykologilla, parisuhteeni eivät kestä, työkykynikin vaakalaudalla.
Että sellaisia "pikkujuttuja".
Ja vaikka asian tiedostaa, tietää mistä kenkä puristaa, on kamalan työlästä muuttaa itseään!
Itse muistan lapsuudesta kun äitini otti minusta valokuvia ja nauroi jos itkin tai suutuin ö.ö
Minun lapsillenikin yrittää toisinaan tehdä samaa, mutta lopettaa kun kiellä tarpeeksi vihaisesti.
Älä anna mummon tehdä tuommoista kiusaa lapselle. Tiedät itsekin kuinka pahalta se lapsesta tuntuu, ja mitä aiheuttaa hänen tunne-elämälleen.
Tsemppiä.