onko tälläinen käytös normaalia? 4v lapsi
Ei keskity kuuntelemaan puhetta.Unohtaa asian mitä käsketään tekemään. Vaikkakin aloittaa heti tekemään mitä käsketään.Esim. hakemaan jonkin tavaran.
Syöminen haahuilua ei keskity,jää katselemaan ulos. Uuden oppiminen työlästä kun ei heti onnistu en opettele.
Elää fantasia maailmassa,mielikuvitus ystävät voimakkaita.
En tiedä mietinkö asioita liikaa mutta jotenkin tämä ei minusta tunnu hyvältä.
Kommentit (5)
jos keskityn johonkin oikein kovin, en kuule/näe mitään, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen ollut lapsesta saakka tällainen. Jos olen koiran kanssa kaksin lenkillä, en välttämättä muista koko lenkistä mitään, kun palaan kotiin... Olen ollut ihan omissa maailmoissani. Samoin just kauppareissu voi mennä ihan sillain, ettei mun mieli ole mukana (tällöin kyllä jää myös ostamatta se, mitä olen mennyt hakemaan). Lapsen kanssa, jos olen liikenteessä, ei tätä tapahdu.
Huomaan omassa lapsessani saman. Jos hän leikkii oikein keskittyneesti esim. legoilla, on aivan sama, vaikka räjäyttäisin asunnon hänen ympäriltään, hän ei reagoi... jatkaa leikkiään. Lapsi siis samanikäinen kuin ap:n.
Jää myös helposti "haaveilemaan", eli kun olemme ulkona koiran kanssa, saattaa yhtäkkiä jäädä paikalleen ja tuijottaa vaikka jotain puunoksaa pitkän aikaa puhumatta mitään... tai metsässä jos ollaan, niin lähtee yhtäkkiä ihan eri suuntaan kuin minä ja koira (tarkkana olla pitää, ettei eksytä toisistamme ;-)).
Ei ainakaan meillä ole kuitenkaan mitään epäilyjä siitä, etteikö lapsi olisi normaali... Sosiaalinen, iloinen, avulias ja erittäin reipas on hoitopaikan arvio. En ole osannut ajatellakaan, että em käytös olisi jotenkin outoa... ehkä siksi, että olen itse vähän samanlainen.
Sukulaisten mielestä vähintään ADHD.
ja ongelmat alkoikin sitten kouluun mentäessä. Uppoutuu sinne maailmoihin myös tunneilla. Nyt jo vitosella ja kuoppanen tie on ollu.
eikä se mitään kauheaa tarkoita yleensä. Onpahan vaan keskivertoa luovempi ja mielikuvituksellisempi tyyppi. Oma mieli ja fantasiat on niin vilkkaita että ne usein kiinnostaa enemmän kuin reaalimaailman arki. Kyllä nämä vanhemmiten yleensä oppivat pakon edessä esim. koulussa keskittymään siihen mihin pitääkin.
Mä olin itse tuollainen lapsena ja olen kyllä aikuisenakin, usein olen ihan muissa maailmoissa kun vaikka kävelen lenkillä tai kaupassa. Mutta olen hyvän koulutuksen hankkinut ja työlläni itseni elätän, eli löytänyt tasapainon päänsisäisen ja ulkoisen maailman välille. Kiinnostavammalta kyllä tuntuu se sisäinen, ulkoinen on vain pakko mikä pitää hoitaa että saa ruokaa ja asunnon ja muut perustarpeet, että sitten jaksaa taas fantasioida.